Maininkeja: Kaunis aura

Neljäs viikko Etiopiassa on käynnistynyt aurinkoisena ja tuulisena. Tuuli puhalsi järvellä koko viikonlopun ja nostatti vaahtopäitä. Väliin tuli kovia tuulenpuuskia, jotka lennättelivät hiekkaa ja tavaroita. Veneet keikkuivat järven aalloilla ja roiskeet löivät niiden yli. Rantakävelyllä tapasimme kapteenimme, joka ei yrittänytkään yllyttää meitä vesille moisella kelillä. Flamingotkaan eivät ole järvelle ilmeisesti vielä saapuneet, joten päätimme pysytellä maissa.

Kävelimme taas Hawassan katuja, tuttuja ja entuudesta tuntemattomiakin. Kävelyyn tuulinen sää oli mitä mainioin, ei ollut liian kuuma. Edelliseltä reissulta kirjoitinkin jo kaupungista taustatietoja, mutta palautellaan mieliin joitakin asioita. Hawassa on Etiopian kuudenneksi suurin kaupunki hieman yli 420 000 asukkaallaan. Pääkaupunki Addis Abeba on tietysti ihan omassa kategoriassaan (5,7 miljoonaa asukasta). Hawassaa suurempia kaupunkeja väkiluvultaan ovat lisäksi Jijiga, Gonder, Me´kele ja Nazret, joissa kaikissa on alle 500 000 asukasta. Etiopian väestöstä vain joka viides asuu kaupungeissa.

Etiopia on pinta-alaltaan yli kolme ja puoli kertaa Suomen kokoinen. Afrikan maiden joukossa se on kooltaan vasta sijalla 10. Etiopian väkiluku ylitti tänä vuonna 130 miljoonaa. Etiopia onkin maailman kymmenenneksi väkirikkain maa. Koko maailman väestöstä etiopialaisia on 1,62 prosenttia. Se on vaikuttava luku. Suomalaisia on vastaavasti 0,07 prosenttia. Etiopian väestö on nuorta, keski-ikä on vain 19 vuotta. Väkiluku kasvaa 2,5 prosenttia vuodessa, mikä tarkoittaa noin kolmea miljoonaa uutta asukasta per vuosi.

Hawassan "logo", keskustan liikenneympyrän mosaiikkipintainen maamerkki.

Suomi on suuri maa, totesi puolestaan sveitsiläinen uusi tuttavuutemme illallispöydässä. Täällä kuusi vuotta asunut taiteilija oli kiinnostunut törmätessään meihin, joilla oli kuulemma ”kaunis aura” ympärillämme. Saimme kuulla hänen elämäntarinansa ja miten hän oli päätynyt monen mutkan kautta asumaan Hawassaan. Kuudes vuosi jo menossa. Eilen rantaloungessa lounaalla istuessamme pysähtyi pöytämme viereen vaalea nuorimies, joka kysyi, olemmeko mahdollisesti saksalaisia. Hän oli itse Itävallasta ja hymyili iloisesti kuullessaan, että olemme Suomesta. Sitten hän sanoi lauseen selvällä suomen kielellä ja kertoi asuneensa vuoden Kemissä. Hän oli päätynyt töihin sairaalaan Hawassaan ja asuu täällä jo kolmatta vuotta.

Hawassa tuntuu vieneen monen sydämen. Se on helppo ymmärtää, täällä on kylämäinen tunnelma ja luonto kuin paratiisista. Pidemmän päälle kyllä luulen, että ainakin meille paikka olisi liian pieni. Tai sitten pitäisi tehdä kuten sveitsiläistuttumme, eli lennähtää aina välillä Addikseen kaupunkielämään. Mutta näin alle kuukauden oleskelu täällä on ollut varsin rauhoittavaa ja luonnon seuraaminen aivan uskomattoman hienoa, ei vähiten naapuripuussa asustavien marabupoikasten kehityksen tarkkailu.

Meidän päivämme Hawassassa alkavatkin käydä vähiin. Vielä on hetki aikaa säilytellä mieliin tätä ainutlaatuista tunnelmaa ja kerätä varastoon kesäistä valoa ja lämpöä. Tähän perään vähän kaikenlaisia kuvia viikonlopun kävelylenkeiltä ja seuraavaksi onkin vuorossa ruokablogi. (Ylin kuva hääseurueen eleganteista naisista)

Muutama hätäinen räpsäisy keskustasta, jonka elo näyttää kuvissa paljon rauhallisemmalta mitä se todellisuudessa on.

Taymi Cafe, keidas keskellä kuhinaa. Osa lounasleivistä otettiin mukaan ja annettiin kadulla vanhalle kerjäläismiehelle. Hän katsoi pussiin, hymyili valloittavasti ja levitti kätensä kiitokseksi.