22.1.2019

Paljonko maksaa... сколько...?



Keväisen viikon päätteeksi kävi talvi tekemässä epätoivoisen yrityksen näilläkin kulmin. Sunnuntaina satoi vuoroin vettä ja lunta, joka ei kuitenkaan jäänyt maahan vaan suli lätäköiksi. Linnut mykistyivät ja pakenivat jonnekin suojaan. Nyt jatkuu kevät, aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Puissa on silmut, osa pensaista on puhjennut kukkaan ja nurmikko vihertää. Puistoissa kohennetaan kukkapenkkejä ja istutetaan uusia taimia. Mielenkiintoista sinänsä, että orvokki on täällä talvikukka. En ole missään nähnyt niin paljon orvokkeja kuin täällä. Puistot ja kadunvarret ovat niitä täynnä. Orvokit sopivatkin täkäläiseen talveen mainiosti, sillä ne kestävät pienet yöpakkasetkin.

Myös kehäkukat alkavat aueta.

Osa pensaista on kukassa, tätä en tunnistanut.

Arkiset aiheeni jatkuvat, mutta en voinut olla taas hämmästelemättä täkäläistä hintatasoa tänne palattuamme. Suomessa vietettyjen viikkojen jälkeen täkäläisissä hinnoissa tuntuu olevan pilkkuvirhe, kaikki on melkein kymmenen kertaa halvempaa.

Lauantaina nautimme taas oopperasta, vuorossa Carmen (liput viisi euroa henkilöltä).

Päätin peilata asiaa ihan faktapohjalta oman tuntuman tueksi. Eri kaupunkien hintatasoja seuraava ja vertaileva Numbeo-sivusto tarjoaa tähän kaipaamaani tilastotietoa. Sivuston tiedot on päivitetty tammikuussa 2019, eli varsin tuoreita lukuja pitäisi olla tarjolla. Päätin katsoa niitä lähemmin.
Numbeon mukaan elintasoindeksi Tashkentissa on noin 64 % alhaisempi kuin Helsingissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saman elintason ylläpitoon kuluu Tashkentissa noin 1270 euroa ja Helsingissä 3900 euroa kuukaudessa. Luvuissa on oletuksena, että asuu vuokralla. Huomioitakoon, että Tashkent on Uzbekistanin kallein paikka. Kuten ehkä Helsinki myös Suomen.

Mistä löytyvät suurimmat erot? Ravintolassa käyminen on sivuston mukaan Tashkentissa noin 80 % halvempaa kuin Helsingissä. Hyvän aterian paremmassa ravintolassa saa täällä noin kolmella eurolla. Tämä on pantu merkille, vaikka hinnoissa onkin tapahtunut vuodenvaihteessa paikoin pientä nousua. Husband saa tästä palautetta myös aamuisin taksikuskeilta, jotka valittavat Tashkentin muttuneen entistä kalliimaksi. Varmasti silläkin on tekemistä asian kanssa, että taksikuskit myös raportoivat ulkomaalaisten asiakkaiden osuuden selvästä lisääntymisestä.

Yrityksemme talousvastaavana totean, että hintojen nousua peilaa myös ulkoministeriön ohjeistama ulkomaan päiväraha, joka nousi täällä vuoden alusta 27 eurosta 31 euroon. Silti se on yhä yksi kaikkein alhaisimmista.

Otetaan vertailuun seuraavaksi kauppaostokset ja tuotteita, joita itse ostan. Kotimaiset kanan rintafileet maksavat täällä neljänneksen siitä, mitä Suomessa (ja ovat muuten todella paljon parempia). Kanamunat ovat yli puolet halvempia, paikallinen juusto reilusti yli puolet halvempaa, samoin riisi. Tähän vuodenaikaan tuontihedelmät (appelsiinit, banaanit) ovat samoissa hinnoissa kuin Suomessa, mutta kotimaisia omenoita saa yhä parillakymmenellä sentillä kilo. Sitten valtava hintaero: vihannekset, jotka molemmissa maissa tähän aikaan vuodessa tulevat kasvihuoneista. Lähes kaikki vihannekset maksavat neljännekset tai viidenneksen siitä, mitä Suomessa. Esimerkkejä kilohinnoista: sipuli 26 senttiä, tomaatit 60 senttiä, perunat 36 senttiä. Käsittämätön hintaero on salaatilla, jonka kilohinta on täällä lähes kymmeneksen suomalaisesta. Samoin tuoreiden yrttien (tilli, persilja, korianteri, lehtiselleri), jotka myydään täällä puuvillalangalla sidoituissa nipuissa. 

Valitettavasti joudun toteamaan, että vihannesten laatukaan ei jää yhtään jälkeen suomalaisista, päinvastoin. Herää kysymys, miksi meillä vihannesten kasvattaminen kasvihuoneessa ja saaminen kaupanhyllyille maksaa näin hurjan paljon enemmän kuin täällä?

Ja kaikkein suurin hintaero: tuore leipä. Sen kilohinta on täällä alle kymmenesosa verrattuna Helsingin hintoihin. Kun Suomessa alkaa olla normaalia, että leipä maksaa 3-4 euroa kappale, täällä uunituoreen leivän saa kaupan leipomosta noin 15 sentillä. Tätäkin on hieman vaikea ymmärtää.

Otan vielä esimerkkinä kauppakassillisen eräältä päivältä supermarketista: puoli kiloa kanan rintafileitä, melkein puolen kilon pala juustoa, kokonainen vastapaistettu leipä, pussillinen kalleinta instant-kahvia, kaksi kiloa hedelmiä ja vihanneksia, purkki hunajaa. Mikä on hinta kassille? Voin kertoa, ettei mennyt edes kymmentä euroa. Oli pakko tarkistaa kuitista voiko se pitää paikkansa. Kyllä piti.

Vielä muutamia esimerkkejä kun nyt vauhtiin pääsin: olut ja viini. Iso pullo (1,2 l) paikallista olutta, Sarbast, maksaa alle euron. Paikallista viiniä saa pullollisen hintahaarukalla 1,5-3,5 euroa. Suomessa ei paikallista viiniä ole tietysti saatavillakaan. Juomavettä ei Suomessa tarvitse kotiin kantaa, mutta pullotettu vesikin maksaa täällä vain viidesosan verrattuna hintaan Helsingissä.

Liikkuminen: metrolippu 13 senttiä, taksi 18 senttiä/kilometri. Bensan litrahinta on 45 senttiä.
Asuminen: perusylläpito (sähköt, vesi, kaasu, lämmitys, jätehuolto) sekin 78 % halvempaa kuin Helsingissä. Huomiona, että internet-yhteydet ovat täällä kalliimmat.

Sitten luku, joka saa hymyn hyytymään. Keskimääräinen kuukausiansio on täällä verojen jälkeen 197 euroa. Vertailulukuna helsinkiläisen keskiansio 2381 euroa. Täällä ei myöskään tunneta käsitettä eläke. Yhtäkkiä kauppakassin hinta ei olekaan enää niin edullinen.

En silti pysty käsittämään esimerkiksi kotimaisten vihannesten ja leivän hintaeroa näissä kahdessa maassa. Täällä lähiruoka (ja talvisin kasvihuoneessa tuotetut vihannekset) on halpaa, mikä on loogista. Tuontitavarat ovat kalliita, mikä on loogista sekin. Täällä näkyy myös selkeästi sesonki, kaupan hyllyjen valikoima vaihtelee vuodenajan ja sesonkituotteiden mukaan. Tämäkin on loogista ja järkevää. Suomessa sen sijaan toiselta puolen maailmaa lennätettyjen mauttomien appelsiinien kilohinta on usein murto-osa lähiruokana mainostettujen vihannesten hinnasta. Ja miksi yhden tuoreen helsinkiläisen leivän hinnalla saa täällä auton peräkontillisen leipiä? Voin kertoa, ettei laatuero nyt niin valtava ole. Pitääkö meillä pohjoisessa olla ympäri vuoden tarjolla kaiken maailman tropiikin hedelmät, jotka eivät edes kestä kuljetusta, jos sen kustannuksella maksamme törkeää ylihintaa ihan tavallisista tuotteista? Kaikki ei selity maiden välisellä palkkatasojen erolla.

Syötte täällä maailman kalleinta ruokaa, totesi eräs USA:ssa asuva sukulainen aikoinaan Helsingissä kaupassa käydessään. Hän oli oikeassa silloin ja on yhä.

Ei kommentteja: