Marraskuun satoa

Kannatti ostaa toppatakki, paukahti saman tien lähes kesäiset lämpötilat ja kirkas auringonpaiste. Neuvostotalotkin suorastaan hehkuivat tänään syysauringossa, näyttäen kaikessa kauheudessaan melkein kauniille. Orvokit kukkivat puistoissa kuin mitään pakkasöitä ei olisi ollutkaan. Osa puista sinnittelee vielä vihreinä, suuri osa tosin on lehtensä jo tiputtanut. Sellaisen eron Suomeen huomaan täällä ihmisissä, että täkäläisiä ei näytä satunnainen kylmä ilma ja harmaus häiritsevän lainkaan. Ulkotoreilla meno suorastaan kiihtyi kun ilmat kylmenivät. Naiset ovat vaan kaivaneet turkikset ja korkeakorkoiset saappaat esiin ja jatkavat menoa kuin ei mitään. Yritän ottaa oppia tästä asenteesta. Siis yritän. Tänään tosin kaupungilla liikuttiin jopa ilman takkeja, niin lämmintä auringossa oli. Ja sehän se täällä ison eron tekeekin, aurinko nimittäin paistaa lähes joka päivä.

Piipahdin äsken lähitorillamme, Mirobod Bozorilla. Talven lähestymisen huomaa siitä, että kukkakauppiaan yleensä kovin runsas tarjonta oli nyt vain muisto entisestä. Jäivät kukat ostamatta, sen verran vaivaisilta näyttivät. Sesongin hedelmiä ovat nyt omenat, persimonit ja viinirypäleet. Jostain on ilmestynyt myös pieniä mandariineja, joiden uskoisin tulevan tänne vähän kauempaa. Ne ovat myös aika kalliita, kaksi euroa kilolta. Omenoita ja viinirypäleitä saa kilon alle eurolla. 

Myös monenmoisia kurpitsoja on ollut nyt pari viikkoa runsaasti tarjolla. 

Granaattiomenien esillepanoon kuuluu auki halkaistu hedelmä tikunnokassa. Etuallalla persimoneja.

Basaarin näyttävä sisäänkäynti. Huom. upean sininen taivas tänään.

Viikonlopuksi ajattelun aihetta itse kullekin kokemuksestani toppatakin ostosreissulta. Yksi syy miksi täällä on ollut niin hyvä olla on varmasti se, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa ja myös meihin vieraisiin. Niin, kassajonoissa vähän kiilaillaan, mutta muuten käyttäydytään hyvin ja kohteliaasti. Siksi tuntuikin erityisen ikävältä ja tähän kulttuurin vieraalta se, mitä tapahtui ostosreissulla. 

Olin astumassa sisään ostoskeskukseen ja sieltä oli tulossa ulos seurue kiinalaisia (ainakin kiinaa puhuvia) miehiä, pieniä ja pyöreitä. Puskivat ovista melkein päälleni kovaa älämölöä pitäen kunnes yksi ukoista huomasi minut, osoitti törkeästi sormellaan ja huiteli muitakin katsomaan kiljuen suu auki Ooooooo! Muut kääntyivät katsomaan ja huusivat hekin kilpaa minua sormella osoittaen. Jos ymmärsin oikein, olin heidän mielestään niin pitkä, että moinen reaktio oli aiheellinen. Ostarilla oli kyllä monta minua pidempääkin naista, varsinkin täkäläisittäin huikeilla koroilla taiteilevia. Olen 173 senttiä pitkä (ja kyllä, minullakin oli korot), mutten nyt sentään mikään sirkuseläimen veroinen näky kuitenkaan. Muistui vahvasti mieleen vastaavat tilanteet Kambodzhassa. Siellä oli myös melko normaalia, että joku osoitti sormellaan ja huusi tai nauroi pituudelle, ihonvärille tai pitkälle nenälle. Täällä en ole tähän mennessä moiseen imbesilliin käytökseen törmännyt, uzbekit eivät niin käyttäydy. Jäi harmittamaan, etten tiedä mitä kääpiö on kiinaksi. Olisin oikein mielelläni myös nostanut pitkän kinttuni ja iskenyt korkoni sen sormenosoittajan turpeaan otsaan, mutta täkäläiset vankilat eivät oikein houkuta.

Mutta vakavasti puhuen, tämä on juuri sellainen kokemus ja tunne, jonka haluaisin kaikille niille, jotka itse katsovat aiheelliseksi kiusata, nolata tai ylipäätään käyttäytyä epäasiallisesti hieman eri näköisen ihmisen nähdessään. Kokemus olisi heille kovin terveellinen ja suorastaan toivottava.

Hyvää viikonloppua!

Lisäys: Persimonit sisäpihallamme.