Etappi V – Senggigi, Lombok

Gili Menon letkeä olo haihtui siinä hetkessä, kun rantauduimme viereiselle Gili Trawanganille. Satama oli täynnä ihmisiä rinkkoineen ja matkalaukkuineen odottelemassa venekyytiä. Rantakatu oli myllerryksen vallassa, sillä sieltä oli virkavallan määräyksen vuoksi juuri hakattu koko rantarivistö ravintoloita ja baareja alas. Joka puolella oli betonimurskaa ja tiilenpalasia, joita työmiehet kantoivat kottikärryihin. Ilmassa leijaili pöly ja mätä haju. Koko ajan oli joku kimpussa kysymässä haluammeko majapaikkaa, venekyytiä tai snorkkeliretkeä. Olimme moisesta ihmismäärätä ja kuhinasta aivan pyörryksissä ja saatuamme laukut venefirmamme suojiin, hakeuduimme turvaan rauhallisen näköiseen kahvilaan. Tunti Trawanganilla riitti varsin hyvin. Ehkä toisella puolen saarta meno olisi ollut houkuttelevampi.

Sitten saapui veneemme, joka vei meidät kovaa kyytiä Lombokille. Matkaseurana meillä oli kuusi nuorta aasialaisnaista, jotka huusivat ja kikattivat yli moottoreiden jylinän ja ottivat toisistaan valokuvia pelottavasti veneen laidalla keikkuen. Matkalla osuimme myös ukkosrintamaan ja puskimme halki rankan sadekuuron. Silloin tytöt vähän rauhoittuivat. Onneksi tässä veneessä laukut lastattiin sisätiloihin eikä katolle, kuten aiemmin.

Tämän tournéen kohteista Senggigi oli meille ainut entuudesta tuttu. Tykästyimme Lombokiin viime reissulla niin, että päätimme tulla takaisin. Husbandilla jäi Senggigi vähän kesken, koska kyseessä oli tuolloin työmatka. Tänne meitä veti paikan hyvän fiiliksen lisäksi myös elävä musiikki, jota viime kerralla löysimme useammastakin baarista. Jo riitti Gilin turistinuorison ukulelen rämpyttely (mistä on peräisin tämä villitys ottaa ukulele rannalle?), vihdoinkin kunnon musiikkia. Perjantaina viime reissun tuttumme Erwinin bändi ja vanhaa Rolling Stonesia, lauantaina Jimi Hendrixiä (mm. erinomainen versio Voodoo childista). Senggigi rocks!

Honky Tonks Bar ei petä.

Husband sai pizzaa. Niin minäkin.

Pienen pettymyksen koimme, kun tsekkasimme sisään tuttuun Kila resorttiin. Meille oli annettu huone aivan takarivistä ”puskista”, kun viimeksi katselimme parvekkeeltamme merta. Hotelli oli kuulemma aivan täysi, mutta sea view villa oli vapaana, lisämaksua vastaan toki. Kävimme katsomassa ja otimme sen.

Bungalow-elämä jatkui.

Husband relaa.

Balin tulivuori kohoaa vastarannalla.

 Senggigin auringonlasku.

Rokilla maustettu rantaviikonloppu vierähti nopeasti ja matka jatkuu...