Kooste ajatuksista

Viimeinen auringonlasku Jakartassa. Avoimesta ikkunasta tulvii sekoitus pakokaasua, savua ja käryä katukeittiöistä. Niistä syntyy kaupungin tuoksu, joka jollain tavalla herättelee kolmen viikon meri-ilman jälkeen. Takana on lähes yliannostus luonnon kauneutta ja ihmisen tekemää kauneutta. Molemmat ruokkivat esteetikon sielua.

Ilmasto on oikea, kun taivaalta tippuu frangipanin kukkia.

Yhteenvetona kolme päässä juuri nyt pyörivää asiaa.

Kiitollisuus – taas kaikesta koetusta ja näetystä, uuden oppimisesta, terveydestä ja ihmisestä rinnallani. Elämä on tässä ja nyt.

Huoli – meri täyttyy roskasta. Kaikilla rannoilla rantaan ajautui roskalauttoja, jotka koostuvat erilaisista muovijätteistä. Me tuhoamme kovaa vauhtia korallit ja niiden asukkaat, jotka tukehtuvat meidän roskiimme. Haluaisin tehdä enemmän kuin vain olla huolissani.

Ihmetys – sillä välin kun kuvasin upeita maisemia ja luontoa, turistit ympärilläni tuntuivat ottavan kuvia vain itsestään. Varsinkin nuoret naiset, jotka seisoivat vesirajassa bikineissä ja kuvasivat vuoroin takapuoltaan ja vuoroin nassuaan. Heitä ei tuntunut ympäristö kiinnostavan. Meren tila vielä vähemmän.

Gilit lentokoneen ikkunasta, Gili Meno siinä siskoksista keskimmäisenä.

Lopuksi buddhalainen oppi, joka tuli jälleen muistutuksena erinomaisessa mukana kulkeneessa matkakirjassani (Harari: Sapiens -  A Brief History of Humankind). Onnellisuuden voi saavuttaa vain keskittymällä elämään tätä hetkeä, olemaan siinä läsnä. Jos jatkuvasti miettii, mikä voisi olla paremmin, ei voi koskaan olla onnellinen.

Me jätämme jälkiä, mutta meihin myös jää jälkiä.

Kiitos matkaseurasta.