Paluu Jakartaan

Vaihderikkaan Suomessa vietetyn joulun ja vuodenvaihteen jälkeen pääsimme palaamaan suunnitellusti takaisin Indonesiaan. Sunnuntai-ilta oli jo pimentynyt, kun Singapore Airlinesin täpötäysi kone rysäytti Soekarno Hattan kiitoradalle. Lento Singaporesta kesti vain tunnin ja 20 minuuttia. Takana oli kuitenkin yli 11 tunnin lento Helsingistä.

Pitkästä passijonosta selvittyämme otimme tutun taksifirman kyydin hotellille. Lokakuussa katselin ikkunasta vilahtavaa maisemaa jännityksen sekaisin tunnelmin, nyt se näytti jo lähes kodikkaalle. Uusi majapaikkamme sijaitsee samalla alueella kuin aiempi. Kriteerinä hotellin vaihdolle oli lähinnä se, että kahdessa kuukaudessa ehtii tulla paikat vähän liiankin tutuiksi. Allergiselle riittävä syy on myös vaihtaa hotelliin, josta saa huoneen ilman kokolattiamattoa.

Alussa on aina uudessa paikassa omat säätönsä. Meille annettu huone on, kuten toivottiin, ylimmässä 6. kerroksessa. Ikkunan alla kulkee alueen pääväylä, jolla on kova liikenne lähes ympäri vuorokauden. Sen ääneen on jo alkanut tottua, samoin läheisestä minareetista kantaviin rukouksiin. Viime yönä en niitä edes kuullut. Isompi ongelma on se, että internet-yhteys ei riitä huoneeseen (vain ulko-oven viereen). Siksi käynkin tänään katsomassa seminaariväeltä vapautuvat huoneet. Saatamme muuttaa.

Maisema länteen, vielä toistaiseksi.

Iloinen yllätys oli, että huoneesta saa ikkunan avattua. Indonesiassa on kuulemma laki, että hotellihuoneiden ikkunat eivät saa aueta. Liekö meillä lukko rikki vai mikä unohdus käynyt, mutta tätä ylellisyyttä en vaihda. Syksyllä kaksi kuukautta suljetuin ikkunoin pakkoilmastoinnissa eläneenä, kera kokolattiamaton, tervehdin verhoja hulmuttavaa ulkoilmaa kiitollisena.

Onnellinen lainrikkoja, ei haittaa meteli.

Puhtaat laattalattiat, ylellistä.

Toinen säätö on menossa pyykkipalvelun kanssa. Ensimmäiset pyykit tulivat puhtaina ja sileinä, mutta niin tyrmäävästi tuoksuvina, että meinasimme pyörtyä. Hajuallergikon painajainen. Juttelin asiasta siivousvastaavan kanssa, joka ymmärsi heti sanan allergia. Sanoi pyytävänsä, että pyykkipalvelu tekee pyykistä ”not so strong”. Toinen satsi saapui hieman miedompana, mutta silti kovin tuoksuvana. Tänään juttelin taas vastaavan kanssa ja kysyin, olisiko mahdollista olla käyttämättä huuhteluainetta lainkaan. Kyllä on, ilman muuta, hän vastasi. Tämä voi kuulostaa ihan saivartelulta, mutta kokemus on osoittanut, että meidän on oltava näissä pyykkiasioissa tarkkoina. Laosissa saimme pyykeistä aikoinaan molemmat niin pahat ihottumat, että niiden paranteluun meni kuukausia.

Lähikaupat ovat tallella ja kun olin ostamassa perusvarustusta huoneeseen (teetä, kahvia, vettä, nuudelisoppaa, "keittiömme" käsittää siis vedenkeittimen ja pienen jääkaapin), kassa katsoi minua ja kysyi eikö minulla todellakaan ole ”membership card”? Taisi muistaa naaman. Matkalla tervehdin avoviemäreitä, niiden yli tottuneesti pomppien. On aika taas uusille retkille.