Teknisiä ongelmia selviteltyämme (tietokoneeseen ei löytynyt uutta laturia rikki menneen tilalle Vientianesta, uusi tilattu Suomesta ja tulee turkulaisherran kyydissä) ja viisumien taas mentyä umpeen päädyimme vanhoille kotikulmille. Vuosi aikaa viime käynnistä Phnom Penhissä, pisin tauko 15 vuoteen.
Kaikenlaisia tuntemuksia ensimmäisen vuorokauden aikana. Iloisia jälleennäkemisiä tuttujen kanssa, kaikki paikat vilistävät vahvoja muistoja, kokemuksia, ihmisiä, fiiliksiä vuosien varrelta. Mutta onpa muuttunut Phnom Penh taas vuodessa. Liikenne on aivan hullua, ilma sakeana pakokaasusta, uusia torneja nousee kaikkialle, vanhat tutut talot on joko purettu tai jääneet puristuksiin betonimöykkyjen väliin. Hiljaisen pienen Vientianen jälkeen tämä kaikki hengästyttää. Kaduilla kerjäävät lapset ja entistä avoimempi prostituutio oksettavat. Jotkut asiat eivät valitettavasti muutu, päinvastoin.
En tiedä haluaisinko enää asua täällä. Käymässä on kuitenkin kiva olla. Keskitytään niihin hyviin puoliin ja lempipaikkoihin. Kuvat hotellimme katolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti