Les visiteurs

Maailmalla asumisen ikävimpiä puolia on olla erossa perheestä ja muista läheisistä. Parhaita puolia on se, että kokemuksia ja elämyksiä voi jakaa kun saa maailmalle vierailijoita. Takana on antoisa ja mukava viikko kahden reippaan miehen oppaana. Jonkun on aina näytettävä esimerkkiä ja uskallettava uuteen paikkaan ensimmäisenä. Risto aloitti Phnom Penhistä vuonna 1999 ja sai nyt matkaseuraksi Heikki-isäni. Meidän ensimmäiset Vientianen vieraamme!

Vientiane on yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista, mutta kyllä täälläkin nähtävää riittää. Miehet aloittivat päivänsä hotellin aamiaisella, jonne liityin seuraan ja suunnittelimme päivän ohjelmaa. Yleensä se meni niin, että tein ehdotuksen, jonka he mukisematta hyväksyivät. Sitten lähdettiin liikkeelle, usein jalkaisin mutta välillä myös tuk tukilla. Kävimme tutustumassa muun muassa silkinkudontaan, ruokatorille, pomminraivaukseen, puuvillatehtaalle ja ostospaikkoihin. Historiantunti saatiin kansallismuseosta. Välillä hengähdettiin ja nautittiin kupilliset kahvia ja rapeat croissantit. Jos oikein jano yllätti, myös Beer Lao saattoi tulla kyseeseen. Iltapäivän ohjelmaan kuului virkistävä pulahdus uima-altaaseen ja kun ilta pimeni, husband liittyi seuraan ja suuntasimme illalliselle. 

Lauantaina oli retkipäivä ja ajelimme Tangoniin, noin tunnin matkan päähän pohjoiseen. Siellä nautimme lounaan joella kelluvassa ravintolassa ja seurasimme paikallisten iloista karaokea. 

Vientiane valmistautui vuotuisaan soutujuhlaan ja koko rantakatu täyttyi myyntikojuista. Kun sunnuntai eli varsinainen Race Day koitti, oli meno ja meteli melkoinen. Koko jokiranta oli muuttunut suureksi markkinapaikaksi ja ihmisiä kerääntyi paikalle ympäri maata. Pääkaduilla liikenne seisoi ja sivukadut toimivat valtavina paikoitusalusalueina. Me seurasimme soutuja suomalaisseurueessa Highlander-baarissa. Paikalliset eläytyivät äänekkäästi ja kannustivat suosikkijoukkueitaan. Meille kyllä jäi vähän epäselväksi kuka lopulta voitti. 

Eilen koitti sitten lomailijoiden viimeinen ilta ja sen vietimme Khob Chai Deussa, jossa ”koko maailma tapaa”. Ainakin kaikki Vientianen suomalaiset.  Khob chai deu eli kiitos paljon, oli lämmin ja hauska viikko josta riittää kokemuksia ja muisteltavaa.