Asettumista

Mistä tietää, että on asunut liian kauan Aasiassa? Kun ihanan tuoksun  tuntiessaaan kääntyy katsomaan mistä se tulee ja huomaa takanaan duriankärryt. Ei voi olla totta, nauroin, kun tämä tapahtui minulle yksi päivä. Ehkä tuon piikikkään hedelmän oudon makea ja imelä haju (ei tuoksu) toi mieleeni niin paljon muutakin, muistutti taas siitä missä on.

Viikossa on ehtinyt laskeutua ja rauhoittua, aasialainen aivolohko on aktivoitumassa. Vientianesta on aina huokunut sellainen seesteinen olo, toisin kuin murrosikää elävästä Phnom Penhistä. Silti minulla on krooninen ikävä Phnom Penhiin, pakko myöntää. Ihmisen voi ottaa pois Phnom Penhistä, mutta Phnom Penhiä ei ihmisestä. Sitä mieltä olen. 

Juuri tällä hetkellä olen ehkä mieluummin täällä Vientianessa. Sadeaika on päättynyt ja luonto rehottaa vihreänä, aurinko porottaa hieman utuisen taivaan takaa ja Mekong virtaa vauhdilla kohti etelää. Vedenpinta on jo laskenut metrejä parin kuukauden takaisesta ja hiekkasärkkä alkaa pilkottaa. Tilanne on toinen etelämpänä. Kambodzhassa sataa yhä rankasti ja tulvatilanne on erittäin paha, jopa Phnom Penhissä osa kaduista ja kortteleista on veden vallassa. Vuotuiset soutujuhlat on jälleen peruttu, jo kolmatta kertaa peräkkäin. Täällä sen sijaan soudetaan ensi sunnuntaina. 

Vientiane tuo aina mieleen, sen seesteisen fiiliksen lisäksi, ihanat kahvilat ja ravintolat. Kaikki tutut ja hyväksi havaitut paikat näyttävät olevan tallella ja laosilainen kahvi on yhtä vahvaa ja aromikasta kuin aina ennenkin. Koska täällä ei noudateta ranskalaista työaikaa kuten Kambodzhassa olemme tottuneet, ei husbandilla ole kotona lounastarjoilua eikä mahdollisuutta rentouttaviin päivänokosiin. Niinpä minäkin suuntaan itsekseni lounaalle johonkin kaupungin viehättävistä kuppiloista ja tilaan päälle kupillisen kahvia, mustana ja ilman sokeria. Luen kirjaa tai katselen verkkaista liikehdintää kadulla. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään.

Niin, se hotellin nettiyhteys sitten hiipui täysin, pirteästä alusta huolimatta. Niin kärsivälliseksi aasialaiseksi en vielä ole tullut, että olisin montaa päivää odotellut. Nyt on käytössä mokkula ja hotellin yhteys peruttu. Heti kun se tuli tehtyä, tultiin kaapelia korjaamaan. Ihan kiva, nyt toimisi taas, mutta en ole enää kiitos kiinnostunut. Mokkula on nopeampi ja sitä paitsi puolet halvempi, kerroin korjaushommiin tulleelle miehelle, jonka ei auttanut kuin hymyillen ja nyökkäillen mutta todennäköisesti hyvin harmissaan survoa se kaapeli takaisin piiloon mikroaaltouunin taakse.