Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita ruoka. Kyllähän minä
muistin, että Malesiassa on hyvää ruokaa, mutta se ei ole ainoastaan hyvää, se
on herkullista. Kuala Lumpurissa hotellimme vieressä oli aivan loistava
simppeli katukuppila, joka tarjosi paikallisia makuja. Curry laksa oli
taivaallista, samoin husbandin kana mustalla pippurikastikkeella (eri asia kuin
mustapippurikastike). KL:ssä nautin erityisesti
myös suurkaupungin tunnelmasta. Pilvenpiirtäjin siluetteja sai ihailla omasta
18. kerroksen kulmahuoneesta ja sen mahtavasta näköalakylpyhuoneesta.
Petronas-tornit
kimmelsivät kuin jalokivet laskevan auringon osuessa niihin.
Matka jatkui lentäen Penangiin, Malesian niemen
länsipuolella olevaan saareen, jonka yhdistää mantereeseen 16 km pitkä silta. Penang, ”The Pearl of the Orient”,
on eräänlainen Aasian Sansibar. Siellä yhdistyvät kiinalainen,
intialainen ja malay -kulttuurit kiehtovalla tavalla. Ihan omaksi
taiteenlajiksi on muodostunut penangilaisten kyky fuusioida näiden eri
kulttuurien keittiöt. Ruoka oli joka paikassa niin hyvää, että pyörrytti.
Kaikkea ei mitenkään ehtinyt kokeilemaan, varsinkaan kun nasi lemak -addiktio
jäi päälle. Se maistui lounaaksi ja illalliseksi – sitä löytyi myös hotellin
aamiaisbuffasta.
Nasi lemak!
Saaren pääkaupunki Georgetown on Unescon
kulttuuriperintökohde ja brittien siirtomaa-arkkitehtuuri on on varsin hyvin
säilynyttä. Vanhat parikerroksiset kivitalojonot kiemurtelevat pitkinä
kortteleina ja tunnelma vaihtelee Bollywoodin muodista ja rytmeistä China
Townin väreihin ja valikoimiin.
Valtavat suitsukkeet kärysivät kiinalaistemppelin edustalla.
Kaupunkiretkien päälle kelpasi rentoutua omalla rannalla
ja nauttia huikasevasta merinäköalasta parvekkeella. Malaysia truly Asia.
Auringonlaskun hetki,
iltarukous kantoi rannan moskeijasta.
1 kommentti:
Ihanasti pääsi tunnelmaan mukaan :) t.P
Lähetä kommentti