Kotona

Ensimmäinen yö nukuttu uudessa Phnom Penhin kodissa, katujen 51 ja 360 kulmassa, kolmannessa kerroksessa, Boeng Keng Kangilla. Ajoimme muuttolastimme kera sisään eilen yhdeksältä aamulla. Tupa oli täynnä remonttimiehiä, jotka tekivät vielä viimeisiä viilauksia: lattialaattojen saumauksien rapsutusta, kattoropellin moottorin ja liesituulettimen lamppujen vaihtoa, kaasupullon asennusta. Osa huonekaluista vaihtui myös lennossa uusiin niin nopeasti, että meinasi mennä osa tavaroistamme mukana. Langaton internet-yhteys hoitui saman tien. Pesukoneen asennukseen puutuin, kun huomasin että olivat vaihtaneet asunnossa näkemäni koneen sellaiseen pulsaattoriin, joka ei lämmitä vettä lainkaan. Sain lopulta pitkään puhumalla sen alkuperäisen takaisin, löytyi viereisestä asunnosta (nopeat syövät hitaat...). Kaikki menikin melkein liian hyvin kunnes kylpyhuoneesta kuului kamala pamaus: 30 litraa vettä sisältävä vedenlämmitin tippui kylpyammeeseen. Päivän päätteeksi saldo: kahdesta kohtaa revennyt kylpyamme, seinällä retkottava vedenlämmitin, vain yhdellä teholla kenossa pyörivä kattoropelli, vuotava vessanpytty ja pesukone, jota avatessa luukun avauskahva jäi käteen. Silloin viimeistään tiesin, että olemme tulleet Kambodzhaan!

Niinpä tupa on ollut täynnä tänäänkin. Ja koska olemme Kambodzhassa, kaikki yleensä myös pienten vastoinkäymisten jälkeen saadaan kuntoon. Päivän iloisin tapaus oli kun ovikello soi ja tuttu siivoojamme Lin seisoi oven takana. Jälleennäkemisen riemua, halaukset ja tyypilliset kohteliaisuudet: So happy to see you, I have missed you so much, now you fat (tämä kommentti tuli kun Lin taputteli minua kyljistä, onneksi ei nänyt minua heti Suomesta lähdettyämme, sillä kahdessa kuukaudessa on jo rasvaa palanut selvästi). No problem, you excercise, hän kuitenkin totesi ja sanoi että älä laihduta liikaa, some fat is beautiful. Lin tulee meille taas töihin kahtena iltapäivänä viikossa. Odotan, milloin kuulen että now you slim.

Itse kodin varustelu on sujunut rutiinilla, laskeskelin että liekö 12. koti jota täällä ollaan pystyttämässä. Ostoslista syntyi parissa minuutissa ja suurin osa tavaroista on jo hankittu. Välillä mietin, että vähän hullu pitää olla kun tämän rumban käy läpi vuodesta toiseen. Kai se on se rakkaus Phnom Penhiin.