Iltalenkki merentuoksuisessa, mieltä rauhoittavassa Aittasaaressa. Ohitan verkkaan tallustelevan vanhemman naisen, joka hymyilee minulle. Vastaan hymyyn. Hän huokaisee: "Eikö ole ihana paikka!" On, vastaan. Käy ilmi, että tuttu merenrantapolku kuuluu vahvasti molempien päiväohjelmaan ja hyvinvointiin. "Paras paikka", hän kiteyttää. On se, ainakin minulle ja hänelle.
Kun lähtö maailmalle taas lähestyy, irtiotto kaikesta tutusta ja turvallisesta täyttää ajatukset. Kotona on hyvä olla. Mutta. Suljen silmät ja käyn pikakelauksella läpi viimeiset 12 vuotta. Niihin sisältyy paljon parhaita paikkoja, moni niistä hurjan kaukana Laajasalon rannoista.
Tämä kesä on otettu rusinat pullista Suomen upeassa kesässä. Kahden viikon kuluttua ollaan taas jossain kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti