Vientianen katuja kolutessa sitä väkisinkin ihmettelee,
miten tämä Mekongin rantapenkereellä nököttävä ja äkkiseltään aika tylsältäkin
näyttävä pikkukaupunki kätkee puiden varjostamien katujensa suojiin kaikennäköistä;
Ranskan siirtomaa-ajan villoja ja buddhalaisia kullanhohtoisia temppeleitä, toisaalta
puumökkejä takapihojen kasvimaineen, kanoineen ja koirineen.
Itselläni oli aika tehdä taas lyhyt katsaus Laosin historiaan, joka on kaikkea muuta kuin tylsä.
Nyky-Laosin historia juontaa juurensa 1300-luvun
puoliväliin, jolloin prinssi Fa Ngum perusti Lan Xang (”miljoona elefanttia”) -nimisen
kuningaskunnan. Pääkaupungiksi tuli Luang Prabang Mekongin pohjoisessa mutkassa
ja pääuskonnoksi buddhalaisuus. Maa eli vuosisadat burmalaisten ja siamilaisten
jatkuvien valtausyritysten kohteena ja 1500-luvun puolivälissä pääkaupunki
siirrettiin turvaan etelämmäs, nykyiselle paikalleen (Wieng Chan). Siamilaiset ottivat vallan
1700-luvulla ja Ranska nappasi Laosin siirtomaavallan alle vuosiksi 1893-1907. Pääkaupungin nimeksi vakiintui ranskalainen kieliasu Vientiane.
Toisen maailmansodan aikana valtaan astuivat japanilaiset, mutta ranskalaiset palasivat 1946. Laosista tuli Ranskan unioniin kuuluva valtio, jolla oli rajoitettu itsemääräämisoikeus. Suurin valta pysyi kuitenkin Ranskalla. Tätä seurasi kapinointiliikkeen (Pathet Lao) nousu ja yhteistyö kommunistisen Pohjois-Vietnamin kanssa. Keväällä 1953 Pathet Lao, Viet Minhin joukoilla vahvistettuna, otti Laosin haltuunsa. Täyden itsenäisyyden Laosin kuningaskunta sai 1954. Seurasi sisällissota, jonka aikana hallitukset vaihtuivat lukuisia kertoja. Sekasortoa lisäsi Yhdysvaltojen pommitukset 1960-luvulla, tavoitteena tuhota Pohjois-Vietnamia ruokkinut Ho Chi Minh-reitti (teemasta aiemmin: Plain of Jars).
Toisen maailmansodan aikana valtaan astuivat japanilaiset, mutta ranskalaiset palasivat 1946. Laosista tuli Ranskan unioniin kuuluva valtio, jolla oli rajoitettu itsemääräämisoikeus. Suurin valta pysyi kuitenkin Ranskalla. Tätä seurasi kapinointiliikkeen (Pathet Lao) nousu ja yhteistyö kommunistisen Pohjois-Vietnamin kanssa. Keväällä 1953 Pathet Lao, Viet Minhin joukoilla vahvistettuna, otti Laosin haltuunsa. Täyden itsenäisyyden Laosin kuningaskunta sai 1954. Seurasi sisällissota, jonka aikana hallitukset vaihtuivat lukuisia kertoja. Sekasortoa lisäsi Yhdysvaltojen pommitukset 1960-luvulla, tavoitteena tuhota Pohjois-Vietnamia ruokkinut Ho Chi Minh-reitti (teemasta aiemmin: Plain of Jars).
1975 kuningas luopui kruunustaan ja kommunistit ottivat
vallan. Maahan nimitettiin presidentti ja pääministeri. Tänä päivänä Laos on demokraattinen
kansantasavalta, jonka väkiluku hipoo seitsemää miljoonaa. Elefantteja ei ole enää sitä miljoonaa,
mutta jäljellä olevat asustavat omassa reservaatissaan.
Se Laosin historiasta tällä erää, mutta entäpä Vientiane?
Valtaosa historioitsijoista uskoo, että Wieng Chan
(Vientiane) oli alunperin hindutemppelin ympärille kasvanut, Indokiinan niemimaata
laajalti hallinneiden khmerien siirtokunta. Sen tuhosivat 1000-1100 -luvuilla
Etelä-Kiinasta tulleet heimot, nykyiset thait ja laot, jotka asettuivat
alueelle. Tämä ei ole kuitenkaan virallisesti hyväksytty teoria, vaikka totta
lieneekin.
Ranskalaiset
rakensivat Vientianen 1800-luvulla käytännössä uudestaan raunioista, joiksi
Siamin armeija sen jätti. Suurin osa siirtomaa-ajan rakennuksista on purkukunnossa, puristuksissa kasvavan kaupungin sisällä.
Tilalle nousee moderneja lasitorneja. Onneksi jotain vanhaa vielä yritetään pelastaakin, mutta ei aina ihan onnistuneesti.















