Koordinaatit päivitetty

Niin vaihtui taas ilmasto, vuodenaika, kulttuuri ja kieli. Viikko sitten tein lähtöä Suomen kauniissa loppukesässä. Kummitytön kanssa katselimme ostosreissulla kauppojen syysmallistoja ja värejä, jotka olivat kaikilla samat. Mietin, miten iso osa maailman ihmisistä ei moisesta sesonkiajattelusta tiedä mitään. Ei ole erikseen esimerkiksi ”sadeajan värejä”, joita pitäisi käyttää. Ympäri vuoden pärjätään samoissa vaatteissa ja sandaaleissa. Ei tarvitse noudattaa naistenlehtien ohjeita siitä, mikä on tämän kevään tai syksyn väri tai milloin on soveliasta vaihtaa seuraavan vuodenajan asusteisiin. Suomessa kesällä on pukeuduttava kesävaatteisiin, vaikka lämpötila vaatisi untuvatakkia. 

Suomen kesä on kuitenkin ainutlaatuinen. Se vaihtui nyt kostean kuumaan monsuuniaikaan, johon kuuluvat melkein päivittäiset ukkoskuurot ja kaatosateet. Taifuunit iskevät maihin Indokiinan niemen itärannikolle tasaiseen tahtiin ja niiden riekaleet loiskauttavat vettä tänne sisämaahan asti. Vuodenajan vitsauksena ovat tulvat, joilta ilmeisesti ainakin toistaiseksi on tänä vuonna vielä vältetty. Mekongin pinta on taas korkealla, mutta Vientianen kohdalla ollaan vielä kolmisen metriä tulvarajasta. Kun aurinko pääsi paistamaan parina päivänä, nousi lämpötila heti liki 35 asteeseen. 

Sitten se kulttuuri ja kieli. Kun pää on vielä vahvasti täynnä alkukesän  Sansibaria ja Afrikkaa, on muutos tänne melkoinen. On tilaa, rauhaa, hiljaisuutta, huomaavaisuutta. Toisaalta kaipaan värejä, ääniä, yllätyksellisyyttä ja minareettien rukouksia. Eniten kaipaan sitä turkoosia merta, mutta sen aika ei ole nyt.

Sabaidee. Ehkä kaunein tervehdys minkä tiedän. Sen sanominen ja kuuleminen tuntuu hyvälle juuri nyt ja tässä.