Mekongin hiekkaa

Kiinasta ulottui tänne matalapaineen reuna, joka on ryöpsäyttänyt ihan sadetta rutikuivaa maata ja pölyisiä puita virkistämään. Eilinen jumppakin loppui kesken loppuvenyttelyiden, kun parin salaman jälkeen alkoi taivaalta ropsahdella kunnon vesipisaroita. Varsinaisesti eletään kyllä kuivaa aikaa, mangopuut kukkivat ja Mekongin pinta on alimmillaan. Tästä lähtevät lämpötilat pikkuhiljaa nousemaan lähelle 35 astetta ja seuraavia sateita voidaan odottaa ehkä vasta toukokuussa.

Käynti edustaltamme "joelle".

Kaupungin edustalle paljastunut valtava hiekkasärkkä on hyötykäytössä. Siellä käydään kävelyllä, pelaamassa jalkapalloa, heittämässä frisbeetä ja ulkoiluttamassa koiria. Myös jokunen trial-pyörä on käynyt pöllyttämässä hiekkaa. Autoillakin sinne ovat jotkut löytäneet. Särkkä ulottuu nyt niin pitkälle, että sen reunalla ollaan jo melkein Thaimaassa.

 Maiden raja kulkee joen syvimmän kohdan keskellä, keskellä kapeaa uomaa.

Vientianen siluetti aukeaakin särkältä kuin sitä katsoisi naapurimaasta.

Siellä meidän talomme nököttää penkereellä kuin sokeripala. Sen vieressä vasemmalla hotelli Beau Rivage.

Rantakadun pengerrys valmistui pari vuotta sitten. Se nosti rantaa useamman metrin ja teki samalla suojan joen tulvimisen varalle. Joen pinnan vaihtelu on jopa 10 metriä. Siitä kun tulimme tänne lokakuussa, on pinta laskenut nyt noin yhdeksän metriä. Tulvavallin myötä rantakadun tonttien arvo on noussut arvoon arvaamattomaan ja moni onkin nyt myynnissä. Voi silmissään nähdä, miltä tämäkin siluetti näyttää muutaman vuoden kuluttua.

Toiseen päähän kaupunkia nousee kiinalaisrahalla uusi valtava ostoskompleksi, Vientiane New World, jonka mielekkyydestä ja tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Kadunvarsimainokset fillarilenkillä nähdessämme piti oikein pysähtyä, kun silmiin osui jotain tuttua. Ehkä kyseisellä suomalaisyrityksellä ei menekään ihan niin huonosti, kuin antavat julkisuudessa ymmärtää? Vai olisikohan kyseessä kiinalaisten mainosmiesten oma keksintö...

Miracles are everywhere...

Valentines in Vientiane

"Minkä kuulet korvillasi, silmäsi haluavat nähdä. Korvat kuulevat, silmät näkevät, mutta anna sydämesi tehdä päätökset."

- laosilainen sanonta

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kotiväkeä kylässä

Pieni tauko blogipäivityksissä ei tarkoita, että täällä olisi vietetty hiljaiseloa, päinvastoin. Pari viikkoa on vierähtänyt vauhdilla ja ollut täynnä tapahtumia, kun saimme tänne Kirstin vierailulle. Vientianen kadut ja kujat ehtivät tulla hänellekin tutuiksi, sen verran ahkerasti niitä käveltiin. Talat Sao eli morning market oli useammankin kerran kohteenamme, samoin sen takana oleva loppumattomalta tuntuva vaate- ja kangastori, ja tietysti iltaisin rantaan nouseva iltatori. Lisäksi käytiin tutustumassa paikalliseen silkinkudontaan ja uskomattoman työläältä näyttävään silkkimattojen solmimiseen. Ruokatorille huristeltiin yksi aamu tuktukilla ja sattuipa olemaan kaupungissa kolmipäiväinen Food Festival, joka katsastettiin sekin.

Eivät meinanneet illat riittää meidän lempipaikkojemme läpikäymiseen, mutta muun muassa Arian pizzat, sammakot ranskalaisittain ja simpukat belgialaisittain tulivat kaikki testattua, laoruokia unohtamatta.

Suosikkiravintolamme Vilaylacin grillattu kala lisukkeineen oli herkkua, samoin chicken laab.

Päivittäisten kävelylenkkien lisäksi käytiin pyöräilemässä Mekongin rannassa ja kahteen otteeseen paikallisten aerobicissa rantakadulla. Piti anopin tulla näyttämään mallia että uskaltauduin jumppaan! Kyllä oli hauskaa ja tehokasta ja aion ottaa jatkossakin ohjelmistoon. Milläköhän vielä saisi husbandin houkuteltua mukaan?

Hiekkatietä on leppoisaa polkea, vastarannalla Thaimaa.

Saimme myös kutsun, josta ei voinut kieltäytyä. Vuokraisäntäperheemme vietti edesmenneen perheenpään muistojuhlaa, johon he ilman muuta odottivat meidän tulevan mukaan. Katu suljettiin juhlakatoksin, joiden alle katettiin pöydät 200 hengelle. Munkkien mantra ja temppelimusiikki säesti taustalla, kun istuimme vieraiden joukkoon. Seuraavana aamuna oli vuorossa almujen jako yhdeksälle munkille yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Seremonialla toivottiin edesmenneen isän sielulle vapaus siirtyä seuraavaan elämään. Toivottavasti autoimme osaltamme että näin tapahtui.

Muistojuhla ei ollut surujuhla, tunnelma oli vapautunut ja pöydissä rupateltiin iloisesti.

Aikaisin aamulla tänään, täysikuun vielä hehkuessa taivaanrannassa, oli aika ajella lentokentälle mistä Kirsti aloitti kotimatkansa. Kiitokset mukavasti vierailustasi, hyvää kotimatkaa!

PS. Kirsti kehui lämpimästi vierastaloamme eli Hotel Beau Rivagea talomme vieressä (ensimmäinen kuva) ja suosittelee muillekin.

Maa on köyhä ja vuoristoinen

Näin kuvataan Laosia Wikipedian suomenkielisillä sivuilla. Totta varmasti molemmat, mutta noiden kahden sanan väliin mahtuu aika paljon. Keräilen taustatietoa Laosista ja innostuin vertailemaan lukuja Suomeen. Pistänpä tännekin joitakin havaintoja siltä varalta, että jotakuta muutakin kiinnostaa pieni maantiedon kertauskurssi.

Laosin pinta-ala on 236 800 neliökilometriä, mikä on kolme neljäsosaa Suomen pinta-alasta (noin Suomi miinus Lappi ja Uusimaa). Laos on Kaakkois-Aasian ainoa sisämaavaltio. Rajanaapureina ovat pohjoisessa Myanmar ja Kiina, idässä Vietnam, etelässä Kambodzha ja lännessä Thaimaa. Maarajaa kertyy 5274 kilometriä (yli puolet enemmän kuin Suomella) josta pisin Vietnamin kanssa, yli 2000 kilometriä. Vettä Laosin pinta-alasta on vain 6000 neliökilometriä, Suomessa kuusi kertaa enemmän.

Laosin matalin kohta on mitattu Mekongin pinnalta, 70 metriä merenpinnasta. Suomen vastaava luku on 0, Itämeren pinta. Korkein huippu on Phu Bia -vuori, 2817 metrin korkeudessa koillisessa Annamin ylängöllä (vrt. Haltia 1328 m). Ilmastollinen ero Suomeen on suuri, sillä Laos kuuluu trooppiseen monsuunivyöhykkeeseen ja on suurimmaksi osaksi sademetsien peittämä. Viljelykelpoista maata on noin viisi prosenttia koko pinta-alasta ja siitäkin pysyvässä käytössä alle kymmenesosa, pääosin riisinviljelyssä. (Mainittakoon tässä yhteydessä että kolmannes koko maailman oopiumista tuli aiemmin Laosista, mutta vuoden 2005 jälkeen sen kasvattaminen lopettiin). Maanviljelyä ja kaikkea maankäyttöä ja kehitystä ylipäätään haittaa merkittävästi se, että Laosin maaperässä on edelleen Vietnamin sodan jäljiltä arviolta yli kaksi miljoonaa tonnia miinoja ja muita räjähteitä.

Pistetäänpä Laos vielä kartallekin. Minä pidän kartoista.

Sitten maan asukkaisiin. Laosin väkiluku on 6,8 miljoonaa (2014 arvio), melko lähellä Suomen 5,3 miljoonaa. Pääkaupungissa Vientianessa asuu yli 800 000 ihmistä (luku vaihtelee lähteestä riippuen), taas lähellä Helsingin reilua 600 000 asukasta. Molemmat menevät yli miljoonan jos lasketaan lähialueet mukaan. Väestöntiheyskin on melko sama, Laosissa 24/neliökilometri, Suomessa 18.

Sitten saadaan jo eroja lukuihin.

Väestönkasvu Laosissa oli viime vuonna 1,59 prosenttia (Suomessa 0,05) ja ihmisten keski-ikä 22 vuotta (Suomessa 43). Laosilaisen keskimääräinen elinikä on 63,5 vuotta, suomalaisen 79,7 vuotta. Suomalaisista 83,7 prosenttia asuu kaupungeissa, laoista vain 34,3 prosenttia, mutta kaupunkeihin muutto on selvässä kasvussa.

Tärkeät asiat, vesi ja vessat, jotka Suomessa ovat itsestäänselvyyksiä. Laosissa noin 70 prosentilla on saatavilla puhdasta juomavettä, kaupungeissa paremmin kuin maaseudulla. Vessat on kaupungeissa lähes kaikilla, maaseudulla vain puolella väestöstä.

Laonaisista lukutaitoisia on vain 63 prosenttia, miehistä 83 prosenttia. (nämä luvut ovat toivottavasti kohentuneet löytämästäni arviosta vuodelta 2005).

Laosissa nainen synnyttää keskimäärin 2,9 lasta, Suomessa 1,7. Sitten tulee pysäyttävä luku: vastasyntyneiden lapsikuolleisuus on Laosissa 54,53/1000 syntynyttä kohti (Suomessa vastaava luku 3,36). Perään toinen karu luku: synnytykseen kuolee 470 äitiä 100 000:sta (Suomessa viisi). Sairaalapaikkoja ja lääkäreitä on väestöä kohti kymmenesosa verrattuna Suomeen ja yllä olevat luvut kertovat jo paljon molempien tasosta.

Terveyden osalta meille miinusta: laoista on ylipainoisia 2,6 prosenttia, suomalaisista 23 prosenttia.

Viimeisenä pieni kurkistus talouslukuihin. Verrattuna Suomen bruttokansantuotteeseen, 256,8 miljardia USD (asukasta kohti 47 218,77 USD), Laosin luvut ovat aika ankeat: 11,14 miljardia USD (asukasta kohti vain  1 645,74 USD). Talouskasvu on ollut tasaista viime vuodet, noin seitsemän prosentin luokkaa. Se ei ole huono luku, ainakin Suomi jää melkoisesti jälkeen.

Vielä yksi noukkimani fakta, jonka suhteen ollaan samalla tasolla: Laosin jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt MM-kisoissa. Tekeekö sen ennen meitä?

(Lukujen lähteet: Index Mundi ja Maailmanpankki)

Tule kesä takaisin

Sääennuste piti paikkansa ja lämpötila romahti viikonloppuna. Lauantaiaamuna herättiin kaatosateeseen ja mittari näytti hädin tuskin 15 astetta. Taivas oli harmaa, kadut autioina. Sunnuntaina ei päästy päivälläkään 20 asteeseen ja tuuli puhalsi kylmästi. Tein kauppareissun jalkaisin toppautuen  farkkuihin, neuleeseen ja fleeceen kera kaulahuivin. Kenkiin piti laittaa sukat (miten vastenmielistä). Näin kylmässä ei olla Aasiassa oltu koskaan, jos ei Mongoliaa lasketa. Jopa munkit ovat ottaneet pipot käyttöön. Naurettavaltahan tämä suomalaisittain kuulostaa, mutta kun on tottunut tasaiseen 30 asteeseen niin talvesta tämä menee. Ihan oikeasti palelee.

Eilen rintama alkoi väistyä ja taivas kirkastui iltapäivästä. Tänään aurinko jo lämmittää ja aamun 11 astetta mittarissa alkoi nopeasti kivuta ylöspäin. Nyt kiitos lämpöisempää ilmaa tilalle. Sitä on onneksi luvassa.

Hihattomissa paidoissa ja shortseissa liikkuvat reppureissaajat ovat näyttäneet vähän kohmettuneilta hekin. Melkein joka päivä minulta kysytään neuvoa kaupungilla, olen kuin kävelevä infopiste. Missä on museo, missä voin vaihtaa rahaa, mistä löytyisi halpa hotelli, missä me nyt oikein olemme? Eilen rauhoittelin saksalaisrouvaa tyttärineen, kun eivät saaneet rahaa automaatista ulos ja pysäyttivät minut kadulla. Tämä automaatti ei toimi, eikö täältä saa mistään rahaa? Kiitos, kiitos, kumartelivat, kun kerroin että automaatteja on vaikka kuinka ja kyllä ne toimivat, husband viimeksi tänään nosti sellaisesta rahaa.

Omituisimpia ovat tietyt kiinalaiset turistit (en tiedä mistä päin Kiinaa), joiden puhe on huutoa ja käytös muutenkin rumaa. Välillä tällainen porukka kävelee rantakatua parvekkeemme alitse kovaa möykkää pitäen, miehiä ja naisia, kuvia räpsien. Kun huomaavat meidät parvekkeella, huutavat ja osoittavat meitä röyhkeästi sormella. Sitten kaikki kaivavat kännykät esiin ja alkavat ottaa meistä kuvia. Tällaista se on kun asuu Vientianen Kaivarissa?

Tänään on siivouspäivä ja kun ovelle koputettiin, normaalia tomerammin, siellä seisoikin pieni poika. Hän astui sisään sivoojien kanssa, katseli hetken ympärilleen ja marssi sitten määrätietoisesti krokotiilini luo ja nappasi sen mukaansa hännästä riiputtaen.

Tämä kaappausyritys päättyi onnellisesti, mutta Nam Song on luonnollisesti vähän järkyttynyt.

Je suis moi-même

Keskelle talvea tulleen yllättävän hellejakson jälkeen taivas on nyt peittynyt pilviin ja pelottelevat jopa sateella. Tulisikin vettä, sitä ei olla nähty yli kahteen kuukauteen. Pyykit liehuvat tuulessa parvekkeella ja minä sulattelen jääkaappia, jonka pakastelokeroon oli kertynyt paksu jääkerros. Korjaaja lähti juuri kylpyhuoneesta, vaihtoi meille uuden hanan lavuaariin valuvat tilalle. Naapurihuoneistosta kuuluu jo toista päivää paukutus. Sorry, unohdimme mainita, sanoi manageri tänään, lattialaatat vaihdetaan. Täällä hommat toimivat ja kaikki korjataan saman tien, vaikkei yleensä löydy edes yhteistä kieltä. Olen ollut aika vaikuttunut laojen kykyyn kommunikoida. Ei hämäännytä vaikkei osata englantia, myönnetään se, mutta silti yritetään ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Ei mitään pokkurointia tai ulkomaalaispelkoa, vaan kohdataan ihminen ihmisenä, tasavertaisena. Se tuntuu hyvältä.

Toista on taas meno maailmalla. Eilinen Pariisin isku järkytti. Oma reaktioni oli kyllä toinen kuin mitä sosiaalisessa mediassa. Jo silloin aikanaan, tanskalaisen pilapiirtäjän kohun aikaan,  mietin että kannattaako ehdoin tahdoin ruveta pilkkaamaan toisia uskonnon tähden. Ymmärrän että kyse on sananvapaudesta ja satiirista, mutta silti. Olimme tuolloin lomareissulla Gambiassa, muslimaassa, ja hotellin edustalla liehui iloisesti Tanskan lippu. En tuntenut varsinaisesti solidaarisuutta pilapiirtäjää kohtaan ja samalla mietin, leimataanko kaikki ulkomaalaiset automaattisesti vastapuolelle. Nyt tämä ”Je suis Charlie” –kampanja nostattaa taas vastakkainasettelua ja vihaa ”oikein” ja ”väärin” uskovien kesken. Murhaisku ei tietenkään ole mitenkään hyväksyttävä teko, mutta ei voinut tulla täysin yllätyksenä. Jos piirtäjä itse on uhonnut että kuolee mieluummin jaloillaan kuin polvillaan, voi kysyä miten hän eroaa toisesta ääripäästä. On melkoista elämän haaskausta  jos sitä ohjaa uskonto, jonka tarkoitus on osoittaa että joku uskoo väärin, irvailla väärinuskovaa, kostaa ja tappaa. Itse en ole uskovainen enkä laumasielu. En voi ymmärrä tällaista sokeutta, puolin enkä toisin. En osaa olla Charlie.

Tällä hetkellä minulla on resident-status vielä voimassa Sansibarille ja nyt myös tänne Laosiin. Minulla on siis oleskelu- ja työlupa sekä muslimimaassa että buddhalaisessa maassa. Suomen statusta yhä odottelen, valitukseni vakuutusoikeudessa on ollut käsittelyssä yli vuoden. Kaipa vähitellen kertovat päätöksensä jotta tiedän, mihin voin jatkossa verojani maksaa. Kyllä yksi sopeutuva ateisti aina jonnekin kelpaa. Juuri nyt täällä suvaitsevaisessa buddhalaisessa maailmassa on hyvä olla.

Sabaidee pii mai!

Vuosi 2015 otettiin vastaan kaupungilla kirkkaassa säässä, joka puolilta öin oli jo melko viileä. Herkullisten tapasten päälle siirryttiin terassille lähelle kulttuuripalatsia, jonka pihalla oli suuri ulkoilmakonsertti. Lao-pop pauhasi ja valot välkkyivät. Vuosi vaihtui melko vaatimattoman ilotulituksen ja Final countdown –biisin saattelemana.

Vuoden ensimmäistä vietettiin leppoisasti omalla parvekkeella, kananakkeja ja omatekoista perunasalaattia nautiskellen. Stereoissa soi Wienin filharmonikot ja An der schönen blauen Donau, joka meillä kääntyi tietysti Mekong kaunoiseksi. Tyynenä virtaava joki, sininen taivas, kevyt tuuli, varpusparvia. Uusi vuosi on alkanut. Tulkoon siitä hyvä ja onnekas kaikille!