Pieni tauko blogipäivityksissä ei tarkoita, että täällä
olisi vietetty hiljaiseloa, päinvastoin. Pari viikkoa on vierähtänyt vauhdilla ja
ollut täynnä tapahtumia, kun saimme tänne Kirstin vierailulle. Vientianen kadut ja
kujat ehtivät tulla hänellekin tutuiksi, sen verran ahkerasti niitä käveltiin. Talat
Sao eli morning market oli useammankin kerran kohteenamme, samoin sen takana
oleva loppumattomalta tuntuva vaate- ja kangastori, ja tietysti iltaisin rantaan
nouseva iltatori. Lisäksi käytiin tutustumassa paikalliseen silkinkudontaan ja
uskomattoman työläältä näyttävään silkkimattojen solmimiseen. Ruokatorille huristeltiin
yksi aamu tuktukilla ja sattuipa olemaan kaupungissa kolmipäiväinen Food
Festival, joka katsastettiin sekin.
Eivät meinanneet illat riittää meidän lempipaikkojemme läpikäymiseen,
mutta muun muassa Arian pizzat, sammakot ranskalaisittain ja simpukat
belgialaisittain tulivat kaikki testattua, laoruokia unohtamatta.
Suosikkiravintolamme Vilaylacin grillattu kala
lisukkeineen oli herkkua, samoin chicken laab.
Päivittäisten kävelylenkkien lisäksi käytiin pyöräilemässä
Mekongin rannassa ja kahteen otteeseen paikallisten aerobicissa rantakadulla.
Piti anopin tulla näyttämään mallia että uskaltauduin jumppaan! Kyllä oli
hauskaa ja tehokasta ja aion ottaa jatkossakin ohjelmistoon. Milläköhän vielä saisi
husbandin houkuteltua mukaan?
Hiekkatietä on
leppoisaa polkea, vastarannalla Thaimaa.
Saimme myös kutsun, josta ei voinut kieltäytyä.
Vuokraisäntäperheemme vietti edesmenneen perheenpään muistojuhlaa, johon he
ilman muuta odottivat meidän tulevan mukaan. Katu suljettiin juhlakatoksin,
joiden alle katettiin pöydät 200 hengelle. Munkkien mantra ja temppelimusiikki
säesti taustalla, kun istuimme vieraiden joukkoon. Seuraavana aamuna oli
vuorossa almujen jako yhdeksälle munkille yhdessä perheen ja sukulaisten
kanssa. Seremonialla toivottiin edesmenneen isän sielulle vapaus siirtyä
seuraavaan elämään. Toivottavasti autoimme osaltamme että näin tapahtui.
Muistojuhla ei ollut
surujuhla, tunnelma oli vapautunut ja pöydissä rupateltiin iloisesti.
Aikaisin aamulla tänään, täysikuun vielä hehkuessa
taivaanrannassa, oli aika ajella lentokentälle mistä Kirsti aloitti kotimatkansa.
Kiitokset mukavasti vierailustasi, hyvää kotimatkaa!
PS. Kirsti kehui lämpimästi vierastaloamme eli Hotel Beau
Rivagea talomme vieressä (ensimmäinen kuva) ja suosittelee muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti