Tashkentin uusi vanhakaupunki

Päätin reilu kuukausi sitten olla lähtemättä mukaan Tashkentiin, kun husband sai komennuksen sinne varsin lyhyellä varoitusajalla. Sen sijaan lähdin Turkuun silakkamarkkinoille perinteiseen sukutapaamiseen. Iltaisin sain tuoreet kuulumiset Tashkentista, jossa vielä oli täysi kesä. Sen työrupeaman aikana husbandille kävi ilmi, että Tashkent kutsuu myös marraskuussa. Niinpä päätimme lähteä reissuun molemmat.

Harmillisesti emme olleet tässä välillä paikalla, kun presidenttimme vieraili Uzbekistanissa. Olisin mielelläni lähtenyt oppaaksi kaupungille ja vienyt hänet tuliaisostoksille Chorsu-basaariin. Tuskinpa hänellä olisi moiseen ollut aikaa, ehkei kiinnostustakaan.

Muutamassa viikossa Tashkentin kesä on muuttunut syksyksi. Muistan hyvin seitsemän vuoden takaa, miten syksy tuli täällä aivan yllättäen ja oli varsin lyhyt. Ei mitään kaunista pitkää ruska-aikaa, vaan pikainen siirtyminen lähes suoraan kesästä talveen. Juuri nyt on se vaihe, että puiden lehdet ovat kuin kärähtäneet, muuttuneet kuiviksi ja kellanruskeiksi. Pian ne tippuvat maahan. Puistoissa kastelujärjestelmät yhä toimivat, nurmi vihertää ja myna-linnut kylpevät sprinklereiden ruiskuttamissa lätäköissä. Kadunvarsille on istutettu orvokkeja, koristekaaleja ja syklaameja. Päivälämpö on vielä lähes 18 astetta, mutta aurinko ei pääse lämmittämään aivan täydeltä terältä paksun saastesumun vuoksi. Ilmanlaatu onkin sääsivun mukaan erittäin huono. Eilisen kolmituntisen kävelylenkin päälle kitalaki tuntui karhealta, vaikka muuten olikin mukava ulkoilla lähes kesäisessä säässä. Piipahdus Irish Pubin terassilla entistä kotia vastapäätä virkisti mukavasti.

Koska husbandilla oli vielä tänään vapaata, päätimme lähteä katsastamaan Tashkentin historiallisen vanhan kaupungin. Viime käynnistä on ainakin seitsemän vuotta vierähtänyt ja tuolloin koko alue oli menossa ”remonttiin”. Vanhankaupungin maamerkkejä ympäröivät plakaatit ennustivat hieman pahaenteisesti, että ihan pienestä renovoinnista ei ole kyse.

Ennustus osoittautui aivan oikeaksi. Tashkentissa on nyt uutuuttaan hohtava vanhakaupunki. Siihen on hieman vaikea suhtautua, sillä iso osa rakennuksista on juuri valmistuneita tai valmistumaisillaan. Alueelle on noussut kuin pieni Bukhara. Rakennukset ovat kauniita, vanhoja silkkitien madrassoja ja asuintaloja imitoivia. Kaikki on nuollun siistiä, puistojen istutuksia myöten. Kaiken keskellä seisovat yhä alkuperäiset monumentit, kuten 900-luvulta peräisin oleva ja pyhiinvaelluspaikkanakin toimiva Khast-Imamin aukio, madrassat ja moskeijat. Niiden ympärille on noussut täysin uusi kortteli, muun muassa massiivinen kulttuurikeskus ja lukuisia muita rakennuksia, joiden sisäpihoilla on matkamuistomyymälöitä. Reunimmaiset rakennukset ovat pian ovensa avaavia hotelleja. Ensi keväänä silkkitie experience ilmeisesti jatkuu Tashkentiin asti, mikä tietysti on ihan tottakin. Tähän asti sen on voinut aistia lähinnä vain Chorsu-basaarissa, joka on alkuperäinen silkkitien solmukohta ja kauppapaikka.

Vaikea äkkiseltään erottaa mikä on uutta ja mikä vanhaa. Tämän upouuden rakennuksen portailla presidenttimme ikuistettiin viime kuussa. 

Ehdottomasti antoisinta oli kuitenkin kävellä Anhorin kanaalin varrella sijaitsevan vanhan asuinalueen läpi. Sinne harva on aiemmin eksynyt, itsekään en siitä tiennyt. Alue selvisi kuin ihmeen kaupalla vuoden 1966 suuresta maanjäristyksestä. Savitiiliset rakennukset ovat viime vuosina olleet tosin lähes purkukunnossa. Onnekkaasti koko vanhankaupungin kunnostusprojektin yhteydessä myös tämä asuinkortteli päätettiin pelastaa ja siitä on nyt tulossa idyllinen ja viehättävä kaupunginosa. Toki myös turistinähtävyys, kun se sijaitsee aivan historiallisen vanhankaupungin kupeessa. Korttelia halkovan vanhan kastelukanaalin yli on rakennettu lukuisia kävelysiltoja ja sitä reunustavat kauniit katuvalot. Talot on osin jouduttu rakentamaan lähes uudestaan, mutta kapeilla labyrinttimaisilla kujilla pääsee kyllä kiinni menneen ajan tunnelmaan. Ja mikä hienointa, taloissa näkyy asuvan yhä ihan tavallisia perheitä.

Tashkentin vanhaakaupunkia on kuvailtu Uzbekistanin rikkaan kulttuuriperinnön mikrokosmokseksi. Se lienee hyvä kiteytys tämän päivän kokemukselle ja muistutus koko alueen huikeasta, mutta turhan unohdetusta historiasta. Paljon, paljon on vielä täällä nähtävää ja opittavaa itselläkin.