Halki Indokiinan

Vaikuttaisi sille, että olemme pian sanomassa hyvästit Kaakkois-Aasialle ainakin joksikin aikaa. Husbandille tuli työmatka vanhaan kotikaupunkiimme Phnom Penhiin, jonne päätin lähteä mukaan. Vuosi sitten lähdin sinne vielä suuri rakkaus kaupunkiin sydämessäni, mutta viikon aikana ymmärsin, etten enää kuulu sinne. Päästin irti. Nyt tuntui kuin olisi käynyt tapaamassa vanhaa hyvää tuttua. Helppo oli käydä, helppo oli myös lähteä.

Wat Langka hotellimme parvekkeelta.

Viimeisin kotimme 10. kerroksessa on saanut vierelleen vähän korkeamman tornin.

FCC on ja pysyy. Ensimmäinen vierailu tällä terassilla oli 17 vuotta sitten.

Matka jatkui Vietnamiin Phu Quocin saarelle Siaminlahdelle, vähän etelään Sihanoukvillen niemestä ja Kampotin kaupungista. Laitostuimme neljäksi päiväksi viihtyisään rantabungalowiimme ja upealle palmurannalle. Ei suorituspaineita, vain meri ja seafood. Täydellinen rantaloma.

Yksi upeimmista auringonlaskuista koskaan. Kannattaa käydä Phu Quocilla ennen kuin saari rakennetaan täyteen. Vielä oli tilaa.

Paluulentoja oli kolme kappaletta, kestivät yhteensä kaksi tuntia. Väliin jäi mukavasti aikaa Saigonissa, joten piipahdimme siellä lounaalla. Sitten tuli raju ukkosmyräkkä, joka viivästytti kaikkia lentoja. Pikainen pyrähdys loungessa Phnom Penhin kentällä ja illaksi kotiin Vientianeen. Vielä muutamaksi viikoksi.