29.10.2015

Boun Xuang Heua – Boat Race


Vientiane on varustautunut soutukisoihin jo toista viikkoa. Varsinainen tapahtuma huipentui eilen, kun 54 venettä kisasi meistä reilu kilometri yläjuoksuun paahtavassa helteessä. Mekongin pinta on poikkeuksellisen alhaalla, joten kisat oli pakko siirtää lähes kaksi kilometriä suunnitellusta länteen.
Aattoiltana sukelsimme sekaan markkinahumuun. Ihmisiä oli saapunut maaseudulta sankoin joukoin. Kun oikein suvun voimin isoon kaupunkiin asti tullaan, kuuluu asiaan luonnollisesti shoppailla. Kadunvarret olivat täpötäynnä messuständejä muistuttavia kojuja, joissa myytiin vaatteita, kännyköitä, energiajuomaa, pesuaineita, vessapaperia, sateenvarjoja , traktoreita ja kaikkea muuta tarpeellista. Jokaisen kojun edustajat huusivat megafoneihin viimeisimmät tarjouksensa. Parimetriset kovaääniset taustoittivat kakofoniaa niin, että sisäelimet tärisivät.

Ostosten lomassa täytyy tietysti myös syödä. Grilleissä paistui kaikenlaisia vartaita, makkaroita, kalaa ja kananmunia (niitä, joissa on kanan sikiö sisällä). Tarjolla oli myös paistettuja hyönteisiä, dim sumeja, nuudeleita ja makkaroita, Ja makeannälkään hattaroita, jäätelöä, munkkeja ja hedelmiä.

Suosituimpia huveja oli ilmapallojen heittäminen tikalla. Kolmella peräkkäisellä osumalla voittaa energiajuoman. 

Lähes kaikkien temppeleiden sisäpihat oli valjastettu paikoitusalueiksi ja ravintoloiksi. 

Löysimme onneksi yhden rauhoitetun temppelin, jonka sisäpiha sopi täydenkuun ihailuun.

Koska nämä olivat jo meidän neljännet soutukisat Laosissa (Kambodzhan vastaavien päälle), tyydyimme itse kisapäivänä seuraamaan hurlumheitä omalta parvekkeeltamme. Maali näkyi juuri ja juuri, mutta kisaa ei pystynyt seuraamaan muuten kuin television välityksellä. Rantakatu allamme oli niin täynnä ihmisiä päivänvarjoineen, ettei sinne tehnyt mieli tunkea sekaan. Tänään luin lehdestä, että voiton vei Luang Prabangin joukkue, jo toista vuotta peräkkäin.


Meno jatkui vielä koko illan ja talomme henkilökunta ilahdutti järjestämällä vielä kaiken muun möykän päälle pihalla karaoken. Laot todella osaavat juhlia aina kun siihen on tilaisuus.

Kun on jo viikon joutunut hyppimään rakennustelineiden seassa ja kuuntelemaan basson jytkettä puolille öin, on tänään vallitseva hiljaisuus aivan taivaallista. Katuja lakaistaan, telineitä puretaan, roska-auto kiertää keräämässä jätesäkkejä. Vientiane palaa vihdoin arkeen.

1 kommentti:

Ulla kirjoitti...

Mielenkiintoista - melkoista älämölöä varmasti ja sen sekä tuon hiljenemisen melkeinpä kuuli korvissaaan!