Neljä metriä

Sadeaika on virallisesti alkanut, vaikka päivät ovat yhä kuumia ja aurinkoisia. Mekongin pinta on kääntynyt selvään nousuun (kuvan maisema parvekkeelta aamulla). Tänään Vientianen mittauspisteessä ylittyi neljän metrin raja. Vesi on noussut parissa viikossa yli kaksi metriä. Hiekkasärkkä heinätupsuineen hukkuuu vähitellen veden alle ja meidänkin edustallamme lipuu jälleen kalastajaveneitä. Viimeksi vesi oli tällä korkeudella marraskuussa.

Vielä on varaa pinnan nousta, sillä tulvaraja on vasta 12 metrissä. Sateet ovat alkaneet niin myöhään ja niin vaisusti, että tänä vuonna tuskin tulvia nähdään. Ongelmana on pikemminkin kuivuus. Siitä on se hyvä puoli, että hyttysiä ei ole ollut juuri lainkaan. Tilanne varmasti muuttuu pian sateiden lisääntyessä. Ehkäpä huolestuttavin asia hyttysten osalta on kasvava dengue-kuumeen riski. Vientianen sairaanhoitajia koulutetaan parhaillaan dengue-epidemian varalta. Dengue on yleensä urbaanien alueiden vitsaus ja epidemia hyvinkin paikallinen, joten sellaisen sattuessa ovat sairaalat täynnä. Olen aika harjaantunut bongaamaan ne raitakoipiset laiskasti lentävät isot tiger mosquitot jotka virusta levittävät ja silmä kovana tarkistan jokaisen pyydystämäni. Toistaiseksi en ole sellaista vielä löytänyt.

Rantakadulta vielä yksi uutinen. Se on muuttunut yksisuuntaiseksi, meiltä keskustaan päin. Tämä on merkitty kielletty ajosuunta –liikennemerkillä pari korttelia meistä eteenpäin. Ensimmäisinä päivinä liikenteessä ei huomannut mitään eroa, molempiin suuntiin ajettiin kuten ennenkin. Ikäänkuin ihmiset olisivat tuumanneet, että eihän tuo voi pitää paikkaansa. No, sitten kadunvarteen ilmestyi katos ja seitsemän poliisia koppalakeissaan. Heillä olikin täysi työ pysäyttää kaikki autot ja mopot ja kertoa kuljettajille, että kyllä se liikennemerkki siellä ihan tarkoituksella on. Vaikutti sille, että sakkoja ei annettu. Ainoastaan muuttuneesta järjestelystä printattu lomake. Ja jos poliisien ohi ajoi riittävän vauhdikkaasti, he eivät viitsineet pysäyttää (jaksaneet nostaa peppuaan muovijakkaralta).

Muutaman päivän kuluttua alkoi viesti selvästi mennä perille ja väärään suuntaan ajavia näkee enää satunnaisesti. Poliisit ovat yhä asemissaan mutta melko tylsistyneitä hikoilemaan univormuissaan kadunvarrella. Minulle he viheltelevät ja vilkuttelevat kun käyn kauppareissuilla. Hämmentävää.