Aamukahvit sateen ropinassa. Todella kuuma ilma purkautui
vihdoin ukkoseen ja tervetulleeseen puhdistavaan ja raikastavaan sateeseen.
Se aimmin lupailtu 40 astetta tänne saatiin ja sääsivujen mukaan ilma tuntui kuin
50-asteiselta. Voin kertoa, että kyllä se tuntuikin. Parin viikon päästä on
luvassa taas samoja lukemia kun lähestytään vuoden kuuminta aikaa.
Onpa ollut mahtava maaliskuu ja Vientianesta on otettu
kaikki parhaat puolet irti hyvien ystävien vierailujen myötä. Vientiane saattaa
olla yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista, mutta ruokakulttuurin ja –tarjonnan
puolesta sen ei tarvitse hävetä ollenkaan. Pienuudessa on myös puolensa, kaikki
on periaatteessa kävelymatkan päässä ja kaupunki on helppo ottaa haltuun.
Harvoin saa tehtyä kauppareissua ilman, että joku tuttu tulee vastaan. Eilen
kampaajalla toinen asiakas, amerikkalaisnainen, huikkasi minulle että asutko
täällä, olen nähnyt sinut kaupungilla monet kerrat. Kuva yllä kun tukka lyheni,
ajattelin ottaa selfien mutta en osaa (aasialaiset turistit todella osaavat,
eivät muuta teekään kaduilla liikkuessaan). Minulta puuttuu sekä selfietikku
että etukamera. Hyvä niin.
Mekongin auringonlasku ja se laofiilis.
Lao sukiyaki soup, joka kasataan itse.
Ajatukset alkavat kääntyä kohti Malesiaa, torstaina mennään.
2 kommenttia:
Myrskyisän tuulen tuivertaessa Säkylässä on ihana muistella unohtumatonta Vientianea, ja Sipsu Toursin palveluita. Isäntäparin taito viedä sisään tunnelmaan oli ainutlaatuista.Ei ihme, että pala sydämestä maahan jäi.
Kiitos teille kun tulitte, oli ilo jakaa Laosin kokemuksia hyvässä seurassa! Lähetän täältä paahdetta takatalvea nujertamaan.
Lähetä kommentti