Kahdeksanjalkainen alkupala

Siitä on pitkään puhuttu ja nyt tuli aika se toteuttaa: perinteisen khmer-herkun, tarantulan (lintuhämähäkki eli tarantella) maistaminen. Alkupala-annokseen kuuluu kolme rapeaksi paistettua kämmenen kokoista tarantulaa ja niiden kanssa tarjotaan mustapippurista ja sitruunasta tehty kirpeän voimakas kastike ja tuoretta kurkkua. Tarantulat on marinoitu suola-sokeriliemessä ennen uppopaistamista öljyssä, jossa on ensin paahdettu valkosipulia.

Siinä ne sitten nököttivät lautasella, kaikki kolme. Aloitimme jaloista, jotka irtosivat kropasta helposti. Ne olivat rapeita ja maukkaita. Seuraavana vuorossa oli pää, jonka sisällä oli vaaleaa lihaa. Hyvää sekin. Maku muistutti taskurapua, ehkä vähän kanaakin. Jäljellä oli paksu peräpää. Se vaikutti jo vähän eksoottisemmalta. Pieni puraisu ja sisältä paljastui ruskeaa massaa. Peräpää sisältää hämähäkin sisäelimet, munat (mikäli kyseessä on naaras) ja tietysti suolen. Tämä pala pitikin jo dipata kastikkeeseen useamman kerran, sillä maku oli jo aika kaukana kanasta. Viimeisestä tarantulasta piti tämä ruumiinosa jättää syömättä. Jotkut pitävät sitä suurena herkkuna sen maksamaisen maun vuoksi. Pakko olla tältä osin vähän eri mieltä, mutta jalat ja pää maistuivat.

Tätä elämystä edelsi rantareissu Kepiin, jonne mentiin sulattelemaan Angkorin kokemuksia. Yksi päivä nautittiin auringosta ja uimisesta Rabbit Islandilla ja Kep Mountainin kahdeksan kilometrin mittainen viidakkopolku tuli jälleen kierrettyä. Sieltä uutena eläinhavaintona oli aamulenkillä näkemäni harmaa, sormen paksuinen pitkä ja kaunis käärme, joka näytti minulle valkoista kieltään puunoksia pitkin kiemurrellesaan. 

Kepin käyntiin olennaisena osana kuuluvat tietysti merenelävät, joista tällä kertaa maisteltiin mustekalaa ja taskurapuja Kampotin pippurilla. Vievät kyllä yhä voiton tarantuloista.