Meitä suomalaisia on moneen lähtöön. Yllättävänkin iso joukko on päätynyt tänne Phnom Penhiin, alun perin sattumalta tai sitten ihan tarkoituksella. Itsenäisyyspäivän juhliin saksalaisravintola Telliin kokoontui noin 30 henkeä, nuorin vain puolivuotias. Paljon uusia naamoja minulle, en tuntenut puoliakaan entuudestaan. Tilaisuus alkoi kauneimmilla joululauluilla pianon säestyksellä. Sitten juhlien toinen organisaattori, tänne äskettäin muuttanut suomalaisnainen, luki otteita mummonsa päiväkirjasta sota-ajalta. Kuulimme nuoren tytön koskettavia kokemuksia ja ajatuksia siitä, millaista oli lähteä evakkoon Viipurista ja jättää koti taakseen. Junaan pakatut säkit hävisivät matkalla ja evakkoretkelle mukaan otetut lehmät piti teurastaa tien varteen. Siniristirippu koristi pöytää ja jokainen varmasti kävi läpi niitä muistoja, joita on kuullut omilta sukulaisiltaan. Sota-aika on meidän sukupolvellemme kaukainen asia. Sen sijaan ikätoverimme täällä ovat sodan itse eläneet ja kokeneet. Sen välillä unohtaa.
Eräs suomalainen olisi saanut varmasti kutsun jos olisi tavoitettu. Monella olisi nimittäin ollut sananen sanottavana täällä jo pitkään pyörineelle herra N-------lle, tai millä nimellä nyt sattuu esiintymään, joka kiertää kaupungissa hyväuskoisia suomalaisia uhreja metsästäen. Hänellä on aina sama tarina: läppäri, puhelin, rahat ja passi vietiin ja hänen pitäisi saada kontakti lähetystöön tai Punaiseen Ristiin. Vakuuttavalla käytöksellään hän on saanut monta vedettyä höplästä ja antamaan ihan kohtuullisia summia rahaa. Minulla oli kunnia tavata hänet tänään Russian Marketilla. Siististi pukeutunut nuorehko mies kiiruhti rinnalleni ja kysyi ihan kohteliaasti englanniksi että anteeksi, asutkohan täällä? Siinä vaiheessa en tietysti vielä mitään epäillyt, vastasin vaan että kyllä. Hän sanoi että hyvä, koska hän tarvitsee neuvoa joltain joka tuntee kaupungin. Pitäisi löytää Punainen Risti, kun eilen varastettiin kaikki tavarat... Bingo, tuumasin, mutta pidin naaman peruslukemilla ja ihan uteliaisuuttani päätin kuunnella miten hän esittää asiansa tällä kertaa. Tuttu tarina lähti rullaamaan ja sivulauseessa mainitsi, että on Suomesta. Minulla ei ilmekään värähtänyt, totesin muka kiinnostuneena että ahaa. Hän ei kysynyt mistä olen ja päätin jatkaa vaan englanniksi, sillä jollain tavalla kaveri oli arveluttava, luultavasti joissakin aineissa. Kun jo entuudestaan tuttu stoori oli kerrottu, sanoin hänelle hymyillen, englanniksi edelleen, että kuulepas, olen kuullut tuon tarinasi jo monelta suomalaiselta tutultani. He tietävät kaikki kuka olet ja olet oikeastaan jo ihan kuuluisuus täällä! Ennen kuin ehdin kysyä että saanko ottaa kuvan herra N------nen meni kalpeaksi, tokaisi hiljaa aijaa ja pinkaisi kovaa vauhtia karkuun kapeita käytäviä pitkin.
Voisi vähitellen vaihtaa levyä ja lähteä kotiin täältä. On muuten etsintäkuulutettu Suomessa.
(nimi poistettu jälkikäteen)
2 kommenttia:
Yhä vaan mies vapaalla jalalla, eikö Kansainvälinen Etsintäkuulutus olisi nyt poikaa?
Tälläkin hetkellä huijaa keskieuroopassa asuvia Suomalaisia. Omasta vapaasta tahdostaanhan ihmiset rahoja tuntemattomille lähettävät, ilman takuita...Ei taida rikoksen merkit täyttyä?
Lähetä kommentti