Paluu Uzbekistaniin

Laskeuduimme Tashkentin kentälle Uzbekistanin itsenäisyyspäivän yönä. Ilmassa tuntui jo selvä syksyn puraisu. Viimekuiset kuumat yöt ovat mennyttä, nyt yön alin lämpötila on noin 15 astetta. Passintarkastus meni yhdessä hujauksessa upouudessa sisääntuloaulassa, mutta matkalaukkuja saimme odotella reilun tunnin. Olen luullut, että Seutula vie voiton tässä asiassa, mutta yhtä verkkaista oli laukkujen hihnalle saanti tällä kertaa täälläkin. Juhlapäivästä huolimatta takseja päivysti kentällä ja hetken tinkaamisen jälkeen ajelimme hiljaisen kaupungin halki tuttuun hotelliin Katta Mirabad -kadulle. Kello olikin jo kolme aamulla, kaksi tuntia edellä Istanbulin aikaa.

Kännykän herätys pärähti ihan liian aikaisin. Avasin parvekkeen oven aurinkoiseen aamuun ja viileä ilma tulvi huoneeseen. Lämpötila kipuaa nopeasti auringon lämmittäessä. Pilviä täällä ei näy vieläkään, ensimmäisiä sateita odotellaan vasta noin kuukauden päästä.

Vastapäinen rakenteilla oleva talo edistyy verkkaasti käsipelillä kolmen miehen voimin. Betoni tehdään lapiolla sekoittaen ja aasi kuskaa rakennusjätteitä.

Husband lähti toimistolle, mutta tuli pian takaisin. Toimistolla ei ollut ketään, koska itsenäisyyspäivää juhlitaan keskiviikkoon asti. Työntekijät olivat vieneet myös huoneiden avaimet mennessään ja nettiyhteyskin oli pyhien myötä kuukahtanut. Myös pankit ovat keskiviikkoon asti suljettuina, mutta onneksi automaatista sai nostettua paikallista valuuttaa eli someja. Piti vain etsiä sellainen automaatti, jossa kielivaihtoehtona oli uzbekin ja venäjän lisäksi englanti. Moiset ovat harvassa.

Muuten kaikki jatkuikin siitä, mihin kuukausi sitten jäätiin. Projekti asunnonmetsästys polkaistiin heti käyntiin. Meille luvattiin etsiä asunto tässä välillä, mutta käytännössä mitään ei tapahtunut. Saimme kuvat yhdestä, josta pidimme ja jonka ilmoitimme kelpuuttavamme, mutta sitten kerrottiinkin perään, että se on liian kallis. Mitta täynnä moiseen saamattomuuteen kontaktoin suoraan ensimmäistä kiinteistövälittäjäämme, jonka kanssa projekti alkoi hyvin. Hänet laitettiin ilmeisesti säästösyistä sivuun kesken kaiken, mutta koin, että nyt tarvitaan ammattiapua. Hän vastasikin minulle heti ja kertoi, että suosikkiasuntoni kaikista näkemistäni on nyt vapaana. Se oli vuokralla lyhyen ajan tässä välillä ja asukas on juuri muuttanut ulos. Pyysin kokonaishinnan kaikkine kuluineen ja sain sen muutamassa minuutissa. Hyväksytimme hinnan husbandin esimiehellä ja sovimme tapaamisen vuokraemännän kanssa paikan päälle vielä samana päivänä. Kaikki tuntui sujuvan vähän liiankin hyvin ja asunto näytti yhtä kivalta kuin muistelinkin. Vuokraemäntä hymyili meille tyytyväisen näköisenä, keskustelu hoidettiin tulkin välityksellä.

Asunto ok, hinta ok, voitte muuttaa sisään vaikka huomenna. Tarvitaan enää vain ne kirjeet. Kirjeet?! Vuokrasopimuksen tekoa varten tarvitaan meidät tänne kutsuneen tahon allekirjoittamat kirjeet vuokralaiseksi rekisteröitymistä varten. Kirjeessä on mainittava myös uusi osoitteemme. Selvitimme, että allekirjoituksen kirjeeseen voi antaa vain täkäläisen ministeriön johtaja, joka luonnollisesti on pyhien vietossa. Kenelläkään ei ole tietoa hänen liikkeistään ennen keskiviikkoa, jolloin toimisto aukeaa. Asunnosta on kiinnostunut myös toinen pariskunta, jolla ilmeisesti on kirjeet valmiina, joten luultavasti menetämme sen. Näistä kirjeistä ei luonnollisesti kukaan ollut meille etukäteen maininnut.

Husband tekee töitä hotellilla ja minä suuntaan tästä taas omille reissuilleni. Ennen huomista ei asuntorintamalla tapahdu mitään, joten sitä on turha tänään murehtia sen enempää. Olen aiheeseen tässä väkisinkin joutunut sen verran syvällisesti perehtymään, että voisin ruveta tarjoamaan tänne muuttaville ulkomaalaisille vuokrausneuvontaa maksupalveluna.