Viikko sitten odottelin kuumeisesti lähtökäskyä poliisiasemalle. Enpä osannut silloin uskoa, että vielä samana iltana muutamme. Viikko on kulunut nopeasti, kotiin ja uuteen kortteliin asettuessa ja tutustuessa. Jouduin jättämään jo kodilta tuntuneen Shota Rustaveli -kadun, mutta eipä sinne tästä kävele kuin kymmenen minuuttia. Sitäpaitsi siellä sijainnut lounaspaikkani Artishock suljettiin ihan yllättäen, kiinteistön remontin vuoksi.
Vielä jonkin aikaa sisäpihalla raikaa sirkkeli. Talomme
päädyn alakertaan valmistuu joku todella tyylikkään näköinen kahvila tai
liikehuoneisto. Työmiehet saapuvat paikalle puoli kahdeksalta ja lähtevät vasta
myöhään illalla. Lounaansa he kokkaavat nuotiolla takapihallamme. Moikkaavat jo
kun kuljen ohi. Naapureistakin osan olen jo tavannut. Kaksi kerrosta
alapuolellamme asuu intialainen pariskunta. Rouva pukeutuu sariin.
Alakerrassamme asuun nuori nainen pienen poikansa kanssa. Viereisessä
huoneistossa asuu vuokranantajamme perhettä. Heistä en ole onnistunut ketään
vielä tapaamaan, mutta oven ulkopuolelle jätettävistä tossuista päätellen
asunnossa asuu useampikin henkilö. Seinien läpi ei kuulu mitään. Ainoa ikävä
tapa talossa on, että roskapussit jätetään rappuun ulko-oven viereen
odottelemaan sen sijaan, että ne vietäisiin heti takapihan roska-astiaan. No,
luotan takapihamme kissoihin, jotka varmasti pitävät hiiret ja rotat kurissa.
Naapurin pyykit vintin
portaikossa. Helsingissä tulisi tästä ja roskapusseista kyllä sanomista.
Koko naapurustomme on erilaisia geologian tutkimukseen ja
hallintoon littyviä rakennuksia. Kulmatalossa sijaitsee myös geologian museo.
Meitä vastapäätä on juuri ovensa avannut Voguen myymälä. Avajaisilmoituksessa
ikkunassa kerrotaan, että sieltä voi löytää vaatekappaleita jopa 300 000
somilla (30 eurolla). Ei vaikuta minun ostospaikaltani. Viereen on aukeamassa
tyyriin näköinen Souvenir Shop, jonka kultaisia kirjaimia kiillotellaan
parhaillaan. Näiden liikkeiden taustalla lienee vieressä sijaitseva ravintola
Afsona, jonka on rankattu Tripadvisorissa kaupungin ykköspaikaksi. Se onkin
iltaisin suosittu ja sinne tuodaan jopa turisteja bussilla. Onneksi
uskaltauduimme kuitenkin paikkaa kokeilemaan, sillä se osoittautui suosionsa
arvoiseksi. Tyylikäs, muttei liian sliipattu paikka, hyvä palvelu ja
erinomainen ruoka. Erikoisuutena on avokeittiön grilli, jossa kaikki grillataan
hiilillä. Hintatasokaan ei poikkea kaupungin muusta linjasta. Naapuriravintola,
Il Perfetto, oli positiivinen yllätys sekin. Ja katumme varsinainen julkkis,
Irish Pub, on heti näiden vieressä. Meille löytää helposti kun sanoo
taksikuskille vain Irish Pub. Sen tietävät kaikki.
Sirpan päivän
sampanjat omalla parvekkeella.
Ruoka- ja juomapuoli siis kotikadulla hyvin hoidossa.
Kulmalta löytyy myös apteekki, somsapiirasmyymälä ja minimarket, josta saa muun
muassa tuoreita non-leipiä. Vino vodka -puodin perään on ylitettävä katu.
Seuraavan kulman takaa löytyy jo kaksi italialaisravintolaa lisää. Myös
kuntosali.
Mikä ilo olikaan kantaa torilta kukkia kotiin.
Uutta korttelia ristiin rastiin kolutessani löysin myös
lähimmän supermarketin, Korzinkan. Se on täkäläinen K-market, joita keskustassa
on muutama. Ketjun pienemmät myymälät ovat Korzinka Marteja. Supermarketista
saa kaiken mahdollisen, myös tuoreen leivän. Erona kotoisiin K-kauppoihin on
lähinnä hintataso, joka täällä on noin kymmenesosa. Esimerkkeinä vaikka
hedelmät, joiden kilohinta on 20 sentistä euroon ja hyvät paikalliset juustot,
2-3 euroa kilo. Vartin kävelyn päässä on hyvä tuoretori, Mirobod Bazar, josta
kaiken saa vieläkin edullisemmin. Torilla myydään myös eläviä kaloja, mutta
niiden näkeminen vei lähinnä ruokahalut. Kalaparat haukkovat henkeään liian
täyteen sullotussa akvaariossa. Mutta elossa ne kiikun kaakun olivat.
Toistaiseksi olen tyytynyt purkkisardiineihin.
Korzinkaan johtavan kadun varrella on lounaskuppila, joka tarjoilee annoksen oshia, non-leivän ja salaatin eurolla.
Uunituoreet somsa-piiraat maksavat noin 20 senttiä kappale.
Vaikka hotellielämää ei nyt ehtinyt vierähtää kovin pitkään,
oli autuaallinen tunne päästä pyörittämään itse huusholliaan. Pyykinpesukone
toimii hienosti, vaikkei meillä yhteistä kieltä olekaan, mutta hän lurauttaa
valmistuttuaan aina iloisen laulun ilmoille. Pyykit kuivavat aurinkoisella
parvekkeella ihan hetkessä. Tämä lienee ensimmäinen asuntomme maailmalla, jossa
on ihan oikea pölynimuri. Isojen mattojen takia se onkin tarpeellinen. Kaikki
pelaa – paitsi nettiyhteys. Sekin pelaa, mutta estää joillekin sivuille pääsyn.
Facebook jostain syystä kuuluu niihin. Pidän siis siltä osin sometaukoa kunnes
syy blokkaukseen selviää. Sen sijaan venäjän verkkokurssini näyttää toimivan,
joten on aika syventyä taas siihen. Uusia sanoja tarttuu käyttöön päivittäin,
mutta paljon on vielä tekemistä, että selviää arkipäivän askareista edes joten
kuten ilman elekieltä ja noloa numeroiden näyttöä sormin. Yhdestä kymmeneen
sujuu jo, mutta kun yksi euro on noin 10 000 somia, ovat ostokset lähes aina kymmeniä
ja satoja tuhansia. Sormet eivät riitä, treenaamista kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti