7.2.2017

Batavian jättiläiset


Kun Jakartan illassa kuulet musiikin voimistuvan takanasi ja käännyt, niin takuulla yllätyt. Ainakin itse yllätyin, kun vieressäni seisoi yhtäkkiä kaksi ja puolimetrinen piikkipäinen hahmo pelottavasti hymyillen ja sivulta toiselle itseään keinutellen. Apua, mikä se on!

Nämä jättiläisnuket, nimeltään ondel-ondel, ovat satoja vuosia vanha batavialainen (jakartalainen) perinne. Alun perin ne tehtiin esittämään esi-isiä, jotka suojelevat kotikylänsä asukkaita ja  jälkeläisiään pahoilta hengiltä.

Sittemmin niistä on tullut enemmänkin viihdyke. Ne ovat erittäin suosittuja erilaisissa juhlissa kuten häissä, rakennusten avajaisissa ja kunniavieraiden vastaanotossa. Ondel-ondel onkin yksi harvoista perinteistä, joka elää yhä vahvasti Jakartassa.

Ondel-ondel –pari Hotel des Indes´n avajaisissa vuonna 1923 (kuva: Tropenmuseum)

Ondel-ondelit osallistuivat joulukuiseen rauhanomaiseen mielenosoitukseen Jakartassa (kuva: The Jakarta Post)

Nuken runko valmistetaan bambusta, jotta se ei olisi liian raskas kantajalleen. Yleensä ondel-ondelin asu on voimakkaan värinen. Meidän korttelissamme kiertää ainakin sininen, turkoosi, punainen ja pinkki ondel-ondel. Nuken kasvot on tehty puusta. Oletin aluksi, että ondel-ondel on aina naispuolinen, kunnes vastaan tuli eräs ilta viiksekäs versio. Alun perin nuket ovat esiintyneet aina yhdessä pariskuntana, mies ja hänen vaimonsa. Miespuolisella nukella on yleensä punainen naama, naisella valkoinen. Modernit ondel-ondelit näemmä voivat liikkua myös itsekseen.

Tämän ondel-ondel –pariskunnan kuvasin jo syksyllä vanhassa kaupungissa tietämättä mistä on kyse.

Jos haluaa ottaa kuvan ondel-ondelista, asiaan kuuluu tietysti maksaa. Nuken perässä, soittokärryä työntävän henkilön lisäksi, kirmaakin aina vähintään kaksi lasta rahaa pyytämässä.

Meidän kadultamme pahat henget häädetään joka ilta. Sinisen ondel-ondelin tunnuskappale on aika yllättäen besame mucho.

Onnea ei voi koskaan olla liikaa ja pahoja henkiä vaanii aina jossain. Ensi kerralla ondel-ondeliin törmätessäni sujautan pienen setelin avustajien koriin, varmuuden vuoksi.

Oranssi tanssii Ullalle.

4 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Jännä ja visuaalisesti upea perinne!
Mäkin toimisin tuon setelin kanssa samoin - ihan varmuuden vuoksi.. Terkkuja!

Sirpa kirjoitti...

Kiitos terkuista! Laitan Ulla puolestasi setelin samalla kun pistän omani. Eiköhän ondel-ondelin voima toimi etänänäkin. Eilen kadullamme tallusteli uusi oranssi ondel-ondel.

Ulla kirjoitti...

Kiitos - ihan varmasti toimii! Oi, oranssi on ihan mun väri...

Sirpa kirjoitti...

Tämä on varmaan täydenkuun juttu... äsken illalla kotimatkalla sateessa vastaan käveli juuri tuo oranssi ondel-ondel. Laitoin hänelle pienen setelin Ulla sinulta ja toisen minulta. Sainkin oranssilta meille ihan oman tanssin, jota jäin katsomaan vaikka satoi. Kyllä tuli onnea nyt meille molemmille ja pahat henget saivat kyytiä. Ja kun tulin kotiin, luin viestisi ja ajattelin että taisit olla mukana äsken kadunvarressa.

Lisään kuvan blogitekstin perään, kun tähän sitä ei saa laitettua.