Temppelihuuman hieman laskettua vielä muutama sana Yogyakartasta ja
tänne tulosta. Aloitetaanpa siitä. Tsekattuamme ulos Jakartan hotellistamme ja
jätettyämme matkalaukut heidän hoiviinsa, suuntasimme konelaukkuinemme kera
repun kohti kotimaan lentokenttää Halimia. En ole koskaan ollut mikään
reppureissaaja, ajatus nuhjuisista vaatteista ja kengistä ja purnukoista
rinkkaan sullottuina on suorastaan vastenmielinen. Nyt reissuun oli kuitenkin
lähdettävä ilman matkalaukkuja, sillä edessä on monta majapaikan vaihtoa ja
siirtymisiä veneellä. Niinpä täytyi huolella miettiä mitä ottaa mukaan kolmeksi
viikoksi ja minimoida kaikki. Lopulta
joogamattokin pääsi mukaan.
Lento Jakartasta Yogyakartaan kestää vain 50 minuuttia.
Meillä oli Batik Airin business-luokan liput. Matka alkoi siten Batikin
loungessa, jossa tarjolla oli pientä syötävää, kahvia ja vettä. Kun boardingin
aika tuli, meidät ohjattiin tila-autoon, joka ajoi suoraan lentokoneen
portaiden juurelle. Riviltä yksi oli kolmen ikkunan maisemat ulos. Seurasin
Jaavan eteläistä rantaviivaa, joka oli täysin tasainen ja peltojen tilkuttama.
Aina välillä peltojen välistä virtasi kapea joki, värjäten meren ruskeaksi
isolta alueelta. Lyhyellä lennolla toki ehdittiin tarjota kuumat pyyhkeet,
lämmin ateria ja päälle kahvit. Koneesta astuttuamme meidät ohjattiin
terminaaliin istumaan. Emme saaneet itse hakea laukkujamme, vaan ne tuotiin
meille. Todellista business-luokan palvelua.
Oma kuljetus
koneeseen.
Neljän päivän kokemuksella voi sanoa, että Jakartassa kävijöiden
kannattaa ehdottomasti tehdä piipahdus Yogyakartaan eli kotoisammin Jogjaan.
Tämä kulttuuripääkaupunki on kuin suuri kylä mataline rakennuksineen ja kapeine
kujineen (asukkaita noin puoli miljoonaa), täysin eri maailma kuin valtava
Jakarta. Jalkaisin liikkuminen on täälläkin melko hankalaa ja etäisyydet
pitkät. Ehdimme jo eksyä batiikkiverstasta ja lounasravintolaa jalkaisin etsiessämme.
Lopulta uudella yrittämällä molemmat löytyivät, pienen mutkan ja pihaltaan meille vilkutelleen vanhan rouvan opastuksella. Jogja on silmiinpistävän paikallinen, juuri mitään ei ole
tehty turistien ehdoilla. Ravintolat ovat pääosin yksinkertaisia täkäläisiä
warungeja ja ostoskadun antimetkin on suunnattu lähinnä täkäläisille. Suurin osa
turisteista temppeleillä oli myös indonesialaisia. Temppelit ovatkin se suurin
nähtävyys täällä ja jo niiden takia tänne kannattaa tulla.
Village-tyyliin toteutetussa hotellissamme viihdyimme
mainiosti. Uima-altaan ja puutarhan ympärille rakentuva kokonaisuus on kuin
trooppinen keidas, kauniine yksityiskohtineen.
Makupaloja huoneesta. Muistutus siitä, että kaiken voi aina tehdä vähän kauniimmin.






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti