On vierähtänyt 18 vuotta siitä, kun ensi kertaa mykistyimme
Angkorin temppeleiden äärellä Kambodzhassa. Tuntuu jännittävältä kohdata
saman aikakauden (osin aiemmankin) kulttuuri temppeleineen täällä keskellä
Jaavan saarta, varsin kaukana Kambodzhasta.
Prambanan on Indonesian suurin hindulainen temppelialue
Yogyakartan, maan kulttuuripääkaupungin, liepeillä. Se on valmistunut noin
800-luvulla, kuten vanhimmat Angkorin temppelit. Aikojen saatossa sekin oli jäänyt
täysin viidakon nielaisemaksi, kunnes temppelit 1700-luvulla löydettiin eurooppalaisten valloitusmatkojen myötä. Temppeleiden varsinainen kunnostustyö alkoi vasta 1900-luvulla, myöhemmin UNESCOn
rahoittamana. Temppelit ovat sen jälkeen kärsineet maanjäristyksissä
(erityisesti 2006) ja saivat vielä tuhkat niskaansa vuonna 2010 läheisen Mount
Merapi -tulivuoren purkauduttua. Melkoinen määrä kiviä ja reliefien paloja
odottaa yhä kokoamista kuin jättimäinen palapeli.
Prambanan, jonka hindutyylinen siluetti muistuttaa erehdyttävästi Angkor Watia.
Lähes samalta ajalta on buddhalainen temppeli Borobudur,
noin 40 kilometria Yogyakartasta pohjoiseen. Sinne kivutaan portaita monen
tasanteen kautta ja huipulta aukeaa upea maisema yli Jaavan vehreyden.
Borobudur. Puolentoista tunnin ajomatka Yogyakartasta kannatti tehdä.
Sama hiljaiseksi vetävä kunnioituksen tunne tuli ikivanhan
kulttuurin äärellä kuin Angkorissakin monet kerrat. Reliefeistä välittyy tuon
ajan ihmisten elämä, arjessa ja juhlassa. On sodittu, on rakastettu, on
synnytetty, on hoidettu lapsia ja kotieläimiä, on palvottu kuninkaita ja palveltu rikkaita.
Käsittämättömältä tuntuu reliefien yhtäläisyys Angkorin vastaaviin, apsaroita myöten. Miten on tieto kulkenut tuohon aikaan, tämän valtavan etäisyyden? Onko piirustukset kannettu mukana ja tuotu pitkien merimatkojen takaa? Kuka on opettanut tekniikan reliefien valmistamiseen? Ja kauanko on mennyt siihen, kun täällä kiveen hakattu apsara on kopioitu Angkorissa - tai päinvastoin?
Käsittämättömältä tuntuu reliefien yhtäläisyys Angkorin vastaaviin, apsaroita myöten. Miten on tieto kulkenut tuohon aikaan, tämän valtavan etäisyyden? Onko piirustukset kannettu mukana ja tuotu pitkien merimatkojen takaa? Kuka on opettanut tekniikan reliefien valmistamiseen? Ja kauanko on mennyt siihen, kun täällä kiveen hakattu apsara on kopioitu Angkorissa - tai päinvastoin?
Täkäläiset apsarat ovat himpun tuhdimpia kuin kambozhalaiset.
Prambananin viehättäviä naisia.
Lopuksi suosikkini: miehen elämää Borobudussa. Ajalta, jolloin miehiä vielä arvostettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti