Etappi II – Pemuteran, Bali

Kun teimme 10 päivän Balin kierroksen vuonna 2009, Kambodzhasta käsin, jäi saaren pohjoisrannikko kokonaan näkemättä (toim. huom. Bali ei ole mikään ihan pieni saari ja väkilukukin on melkein 4,5 miljoonaa). Oli siis aika korjata tilanne.

Pemuteran Balin luoteiskolkassa houkutteli kolmesta syystä:

1) puhdas ja kirkas meri koralleineen

2) kaukana massaturismikohteista

3)  Hattenin viiniviljelmät

Lyhyesti tänne tulosta. Denpasarin lentokentältä reilun tunnin lennon päälle oli noin 3,5 tunnin ajomatka jo pimentyneen saaren halki. Kuljettajamme ajoi reippaasti, mutta hyvin. Denpasarin lievealueelta ja ruuhkasta päästyämme tie alkoi mutkitella ja nousta ylöspäin. Pian vastassa oli hernerokkasumu, jonka läpi ei ollut nähdä edes pitkillä ajovaloilla. Sumua, Sir, sanoi kuljettajamme, olemme melkein kahden kilometrin korkeudessa. Ehkä hyvä, ettei nähty sen enempää. Sitten alkoikin kiemurtelu alaspäin ja taas kiitin, että olin muistanut erinomaiset pahoinvointirannekkeet, jotka toimivat maalla ja merellä.

Vasta aamun valjettua näimme, mihin olimme tulleet. Meri kimmelsi sinisenä, taustalla kohosivat vehreät vuoret. Balin pohjoisrannikko on tummaa, vulkaanista hiekkaa ja jähmettynyttä mustaa laavaa.

Pemuteranin edustalla on saaren hienoimmat korallit – tai on ollut. Tutustuimme paikallisen koralliensuojelujärjestön toimintaan ja teimme retken lasipohjaisella veneellä koralliriutalle. Se ei näyttänyt kovin hyvälle. Ilmastonmuutos, kipparimme totesi. Vesi on lämmennyt liikaa ja korallit haalistuvat ja kuolevat. Ongelmana on myös ylikalastus, hän kertoi.

Järjestö valmistaa metallista kehikoita, jotka lasketaan pohjaan uuden korallin kiinnitysalustaksi. Prosessin nopeuttamiseksi kehikot pinnoitetaan kalsiumkarbonaatilla ja sähköistetään aurinkopaneelien avulla. Tämä nopeuttaa uusien korallien kiinnittymistä niin, että jo viikossa ensimmäiset korallit kasvavat metalliverkon pinnassa. Kalat tuntuivat kelpuuttaneen nämä uudet korallit jo kodikseen.

Uutta korallia kasvamassa.

Kalastaja koralliriutalla.

Me puolestamme kotiuduimme vastikään uusittuun tilavaan bungalowiimme. Kun ranta oli ihan vieressä ja ravintola tarjoili hyvää seafoodia, eivät asiat olisi voineet juuri paremmin olla.

Ihana Balin koti.

Seafood platter. Toimii.

Viimeisenä se toiviomatkakohteeni: Hattenin viinitila. Ensimmäisellä Balin reissullamme kävi ilmi, että Indonesiassa todella valmistetaan ja viljellään viiniä – Balilla. Perheyritys Hatten aloitti viinien valmistuksen vuonna 1994. Tehtaat ovat etelässä Sanurissa ja aluksi kaikki rypäleet olivat tuontitavaraa. Nyt viiniä viljellään noin 40 hehtaarin alueella tässä Pemuteranin lähistöllä. Maaperä on vulkaaninen ja ilmasto trooppisen aurinkoinen. Viinille se tuntuu sopivan hyvin: satoa korjataan kolmesti vuodessa. Eivät ne tarvitse lepoa kun ei ole talvea, Ranskassa oppinsa saanut tutkimuksesta vastaava oppaamme totesi.

Viini kukassa.

Tempranillo tekee satoa jo vuoden vanhana.

Australiasta taimina tuotu syrah ja sadonkorjuu kahden kuukauden kuluttua.

Mielenkiintoinen oli myös viiniviljelmien yhteydessä harjoitettava mehiläistarhaus. Kuten muuallakin maailmassa, myös Balilla mehiläiset ovat vähentyneet radikaalisti. Viini on itsepölytteinen kasvi, mutta mehiläiset auttavat pölytyksessä ja niiden läsnäolo tuo aina monimuotoisuutta ympäristöönsä.

Kaiken tämän jälkeen kysyn taas kerran: Mihin talvea tarvitaan?