Vilkutin alas Sansibarille, kun lensimme sen yli eilen
iltapäivällä. Viisi vuotta sitten lähdimme Afrikasta. Tuntuu kuin tässä välissä
olisi vierähtänyt yksi ihmiselämä. Silti äsken Lusakan katuja ensi kertaa
tallatessani oli kaikki heti tuttua. Kuuma ilma, vastaantulijoiden välittömät
tervehdykset, kaskasien kovaääninen siritys, ihmisten letkeän verkkainen
kävelytapa. Tulenpunaisina hehkuvat liekkipuut (flamboyant) ovat parhaillaan täydessä
kukassa, jacarandat puolestaan jo karistamassa terälehtiään. Pitkä kuiva kausi
on päättymässä ja sateet nyt alkamassa.
Nykyinen kotikatu, Nasser Road.
Sambian pääkaupunki Lusaka on nyt kotimme joitakin kuukausia
tästä eteenpäin. Lusaka sijaitsee 15 astetta päiväntasaajan eteläpuolella, noin
1300 metrin korkeudessa eteläisen Afrikan sydämessä. Maisema
kuudennen kerroksen hotellihuoneestamme on vehreä, vaikka ollaan ihan Lusakan keskustassa. Kaupungin, johon tutustuminen on vasta alkamassa. Olen ehtinyt jo
vaihtaa paikallista valuuttaa (kwacha) pankissa, käydä katsomassa yhtä asuntoa (jatkan
etsimistä) ja ostamassa vettä kadunvarren kioskista. Seuraavaksi pitäisi löytää
paikalliset sim-kortit. Otan kuitenkin rauhallisella temmolla, kuten täällä
tuntuu kaikki muutenkin tapahtuvan.
Erästä afrikkalaista
elämänohjetta noudattaen: "Don't be in a hurry to swallow when chewing is
pleasant".



5 kommenttia:
Ihana rento meininki . Kivaa eloa Lusakaan! T.P
Kiitos! Vielä aivan liian kärsimätön täkäläiseen tempoon, mutta yritän opetella rennompaa asennetta.
Kiva päästä taas blogisi makuun! Oi, mä niin samaistun täällä tuohon sikäläiseen sanontaan - täällä ei vaan pääse ihan makuun!
Hei Sirpa, mukava päästä kanssasi tällä kertaa Afrikan mantereelle!
Hei Laura ja lämpimästi tervetuloa taas mukaan!
Lähetä kommentti