Integroituminen hyvällä mallilla

Vasta kaksi viikkoa täällä ja olet jo näin kartalla, totesivat minulle eiliset illalliskumppanini ”diplomatic ladies” -ryhmän tapaamisessa Roan and Sable -ravintolassa Los Angeles Bulevardin päässä, jonne kurvasin Ulendo-taksilla. Olen hirveän huono lähtemään tällaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin, mutta yllätin itsenikin ja päätin mennä. Varsinkin kun kuulin, että kyseessä on epämuodollinen täällä asuvien ulkomaalaisten naisten tapaaminen eikä suinkaan mikään diplomaattikerho.

Sain kutsun tilaisuuteen kuntosalillamme tapaamaltani mukavalta amerikkalaisnaiselta, joka on asunut Sambiassa kahdeksan vuotta. Hänellä on kymmenes Afrikan valtio menossa. Tämä on ehkä kaikkein hauskinta muita ekspatteja tavatessa. On heti helppo ruveta juttelemaan kun on ihan normaalia, että on juuri muuttanut vaikkapa Alaskasta, Somaliasta tai Uzbekistanista. Eilen tapaamistani naisista melkein kaikki ovat olleet täällä jo vuosia, moni asunut Sambiassa tai naapurimaissa jo 80-luvulta saakka. Eri kansalaisuuksia oli pöydän ääressä yhtä monta kuin naisiakin, yksi suomalaisnainen tosin minun lisäkseni. Kovin montaa meitä ei täällä olekaan. Puhuttiin hänen kanssaan siitä, miten uuteen maahan muuttaminen on mullistunut netin myötä. Millaista olikaan ennen sitä, miten ihmeessä tulimme toimeen? Siitä meillä molemmilla oli kokemuksia eri puolilta maailmaa. Ennen vierähti viikkoja ennen kuin tiesi mistään mitään tai löysi mitään. Nyt nettiajan ihmisellä ei olisi enää moiseen kärsivällisyyttä, itselläni ei ainakaan.

Kaiken taustatiedon Lusakasta, mukaanlukien kaupungin kartat, tiedot toreista, taidegallerioista, ruokakaupoista, ravintoloista, olen saanut netistä kaivamalla. Sieltä löysin myös majapaikkamme, joka vähän yllättäen onkin yhdellä suosituimmista asuinalueista. Suurin huoleni oli aluksi, että olen vienyt husbandin asumaan ihan landelle, kauas kaikesta. Eilen kävi ilmi, että tapaamistani leideistä lähes kaikki asuivat näillä main. Keskustassa ei heidän mukaansa ole mitään syytä edes käydä, kun kaikki elämä (ravintolat, kahvilat, ruokakaupat, liikuntapaikat) löytyvät täältä kaupungin vehreiltä reunamilta. Olenkin kauhulla ajatellut millaista olisi ollut jäädä tekemään hotellikuolemaa keskelle ei mitään eli keskustaan, pölyisten ja meluisten katujen ja hallintorakennusten keskelle.  Joku vaisto sanoi minne on suunnattava.

Löyhiä verkostoja on nyt luotu ja avattu kanavat, mikäli nettitiedot ja niiden pohjalta tehdyt omat tutkimusretket kaipaavat syventämistä. Oikea elämä on ihan muualla kuin netissä. Tieto monista mielenkiintoisista tapahtumista  tai vaikkapa parhaista ruokapaikoista kulkee aina tehokkaimmin suoraan suusta suuhun. Paikallistuntemus on arvokasta, pitkällä  käytännön tuomalla kokemuksella kerättyä pääomaa. Jos sitä tarjotaan, se kannattaa aina ottaa vastaan. Siksi on tärkeää edes vähän yrittää verkostoitua.

Muutettuamme hotellin runsaan aamiaisen ja herkullisten intialaisten antimien ääreltä minua mietitytti mistä saamme ruokaa tähän bungalowiimme. Huoleni oli turha. Kävelymatkan päässä on kaksi ruokakauppaa, Spar ja Choppies, joista saa perustarvikkeet. Molemmissa on myös leipomo ja valmisruokatiski, jolle on lounasaikaan pitkä jono. Tiistaisin ostarillamme on paikallistori, jolta voi ostaa tuoreet hedelmät ja vihannekset suoraan viljelijöiltä edulliseen hintaan. Kolmen kilometrin päässä, eli kävelymatkan minun mittapuussani, löytyy kaksi supermarkettia lisää.

Keittiömme on pikkuruinen ja varustus minimalistinen, mutta riittävä aamiaisen ja pienen iltapalan laittoon.

Perjantain ostoskuorma. Välillä on pakko hakea iso vesisatsi taksilla. Ylimmässä kuvassa muzungujen suosiman kahvilan lounaswrapit ja raikas omena-pinaatti-inkivääri smoothie.

Kuten sanoin, ravintolat ovat ripotellen ympäri kaupunkia, kilometrien päässä toisistaan. Ulendo-taksilla niihinkin pääsee, taas yksi nettiyhteyden takana oleva elämää helpottava sovellus. Erityisen ilahduttavan lisän ruokailuun toi husbandin löytämä Afridelivery-palvelu, joka toimittaa ruuat ravintoloista suoraan kotiin. Olemme sitä nyt pariin otteeseen onnistuneesti testanneet.

Alle tunnissa tilauksesta Afrideliveryn mopo ajaa pihaan höyryävän kuumat ruoka-annokset mukanaan.

Omalla terassilla illallistaminen ei ole hassumpaa sekään.

Emme ole vielä täysin jumahtaneet kotisohvalle, on löytynyt suosikkiravintoloitakin. Yksi niistä on italialaispariskunnan pitämä ulkoilmaravintola Eataly, johon suuntaamme sunnuntaina jo toistamiseen pizzalle ja F1-kisakatsomoon.  Omistajat ovat (jos mahdollista) vähintään yhtä fanaattisia formulafaneja kuin me, tosin Ferrarin kannattajia, naturalmente! Kun heille kävi ilmi, että kannustamme Hamiltonin sijaan Bottasia, pystyimme seuraamaan GP:tä sulassa sovussa. Heti ferrarikuskien jälkeen Bottas oli heidänkin suosikkinsa. Toinen ”kantapaikkamme” on kotikulmillamme pienellä sivukujalla nimeltään Unnamed road sijaitseva latinoravintola Cantina. Tarvitseeko mainita, että senkin löysin netistä.

Cantinan viihtyisälle terassille herkullisten soft tacojen äärelle suuntaamme tänään perjantai-illan viettoon. Huomiselle onkin suunnitteilla taas ihan uudet seikkailut.