Sambia pähkinänkuoressa

Aina uuteen maahan saavuttaessa tankkaan aluksi karttoja ja perusfaktoja. Ohessa tiivistettynä. Sambian tasavalta eli Sambia (engl. Zambia) on sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Pinta-alaltaan se on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen. Rajanaapureita Sambialla on kahdeksan:  Kongon demokraattinen tasavalta pohjoisessa, Angola lännessä, Namibia, Botswana, Zimbabwe ja Mosambik etelässä sekä Malawi ja Tansania idässä. Olisitko tunnistanut Sambian lipun?

Sambia rajanaapureineen.

Maa itsenäistyi Britannian siirtomaavallasta vuonna 1964. Pohjois-Rhodesiaksi siirtomaa-aikana kutsuttu valtio otti tuolloin käyttöön nimen Sambia, joka on peräisin Afrikan neljänneksi pisimmästä joesta, Sambesista. Joen alkulähteet ovat Sambiassa ja sen varrelle jää myös alueen tunnetuin nähtävyys eli Victorian putoukset Zimbabwen rajalla.

Sambian väkiluku kasvaa nopeasti ja ylitti 17 miljoonaa jo pari vuotta sitten. Väestö koostuu yli 70 rekisteröidystä heimosta, joista kullakin on oma kielensä tai murteensa. Virallinen kieli on kuitenkin englanti, jota näin lyhyellä kokemuksella kaikki tuntuvat puhuvan varsin sujuvasti, kohteliaisuustermejä viljellen. Esimerkiksi hississä ei riitä että sanoo ”hello” tai ”good morning”, vaan asiaan kuuluu tiedustella miten toinen voi ja lopuksi luonnollisesti toivottaa ihastuttavaa päivänjatkoa.

Pääkaupungissa Lusakassa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Kaupunki on yhä melko väljä ja matala profiililtaan, mutta rakennustyömaita näyttää olevan kaikkialla. Täällä 90-luvulla opiskellut husbandin kollega kertoi tänään, että Lusaka on niiltä ajoilta muuttunut valtavasti. Esimerkiksi lentokentältä johtava tie kulki aiemmin keskellä metsää, mutta nyt kaupunki on kasvanut kiinni kenttään. Tiet on myös tällä välin asvaltoitu. Jalkakäytävät, oikeammin poluiksi tallautuneet tienvarret, ovat yhä hiekkaa ihan täällä keskustassakin.

Lusaka sijaitsee maan eteläosassa ja 1300 metrin korkeudessa, kuten tuli jo aiemmin mainittua.

Nyt ollaan kutakuinkin päästy kartalle ja pitkien lentojen jälkeen kiinni tähän aikaankin, joka itse asiassa on sama kuin Suomessa. Meillä on myös paikalliset puhelinnumerot, jotka kävimme eilen ostamassa läheiseltä Manda Hill –ostoskeskukselta. Saimme samalla tuntumaa paikallisesta ruuhkasta, kun taksikuskimme yritti päästä ostoskeskuksen liittymästä takaisin pääkadulle. Meillä paloi vihreä valo, päätiellä punainen. Kuorma-autoja toinen toisensa jälkeen puski eteemme ja yhden auton ikkunasta roikkuva nuori mies viittoili meille ja selitti, että heidän on seurattava  kavereitaan edellä jonossa ja siksi mentävä päin punaisia. Onhan se toki valojen noudattamista tärkeämpää ettei letka katkea. Meilläkin jo paloi taas punaiset, mutta puskimme keskelle risteystä ja lopulta pääsimme päätielle. Toistaiseksi auton vuokraus ei houkuta, edes husbandia.

Seuraavaksi on vuorossa majapaikan löytäminen ensi viikosta eteenpäin. Kolmea lodgea eli huoneistoja käsittävää kompleksia olen käynyt katsastamassa ja neljänteen vähän pidemmällä olevaan soitin. Sinne pääsen katsomaan vasta perjantaina, jolloin asuntoja vapautuu. Tässä on vielä niin monta asiaa ilmassa, esimerkiksi husbandin tulevan toimiston sijainti, että jatkamme toistaiseksi hotellielämää. Sähköt katkeavat useita kertoja päivässä ja nettiyhteys samoin. Hotellissa on generaattori, mikä pistää harkitsemaan myös hotelliasumista koko ajalle. Iso bonus olisi hotellin kuntosali, jota lähden tästä kohta testaamaan.