Hotellielämää

On huvittava huomata, miten nopeasti hotelliin aina laitostuu. Olemme nyt reilun puolen vuoden aikana asuneet yli viisi kuukautta hotellissa, kymmenessä. No, osa niistä oli bungaloweja ja majailimme niissä vain muutamia päiviä kerrallaan. Nyt yli kuukauden tässä nykyisessä hotellissa asuttuani tiedä melko tarkkaan, miten talo toimii. Hyvin toimii, itse asiassa. Lisäksi tilavassa huoneistossa on melkein välillä unohtanut hotellissa olevansakaan.

Valo tulvii heti sisään astuessa, olohuoneen seinät ovat pelkkää ikkunaa.

Väittäisin, että minusta on tullut jo aika hyvä hotelliasuja. Tällä tarkoitan sitä, että osaan vaatia ja toisaalta huomauttaa ongelmista niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Osaan myös kiittää. Tulee aina paha mieli kun kuulee, miten ihmiset jälkikäteen valittavat jostain hotellissaan tai huoneessaan ja kun kysyn että mainitsitteko asiasta, vastaus on että ei viitsitty. Aina pitää mainita! Kyllä lähes kaikkien hotellien toive on, että asukas on tyytyväinen.

Kivat taulut mutta ärsyttävästi vinossa... näistä en ole huomauttanut mutta mielessäni suoristanut.

Yksi tärkeä nyrkkisääntö on, mikäli on vähän kranttu kuten minä, että käy ensin katsomassa huoneen ennen kuin muuttaa sinne sisään. Mahdollinen huoneenvaihto on siinä vaiheessa huomattavan paljon helpompi tehdä kuin vasta sitten, kun huoneeseen on jo asetuttu. Yleensä löytyy aina joku vaihtoehto, viimeistään parin päivän päästä. Hotellin henkilökunnallekin on pienempi vaiva näyttää heti pari, kolme huonetta, kuin ruveta siirtämään tavaroita jälkikäteen ja tehdä ylimääräinen siivous.

Me olimme nyt varanneet tietyn huonetyypin, joita ei taida olla koko hotellissa kuin kolme kappaletta. Huone vastasi täysin odotuksia. Täällä ei ole tarvinnut muutenkaan kovin monesta asiasta mainita. Ensimmäinen valitukseni kohde oli internet-yhteys, joka oli alkuun todella surkea. Asia ratkaistiin niin, että sain käyttööni yhden respan käytössä olleen varakännykän, josta voin jakaa yhteyden. Eli kun hotellin yhteys kaatuu, käytän sitä. Varmistavat säännöllisesti, että toimiihan yhteys ja käyvät lataamassa puhelimeen lisää rahaa kun se tyhjenee. Kymmenen pistettä. Kaikki tyytyväisiä.

Sitten oli vuorossa käytännön järjestely. Meillä on kaksi jääkaappia, joista isompi luonnollisesti (?) makuuhuoneessa. Se toimi minibaarina ja sen lisäksi hyllyllä oli rivistö pieniä viinapulloja ja chipsipusseja. Tiesin heti, etten voi niitä sängystä käsin katsella lähes paria kuukautta. Kävin kysymässä olisiko minibaari mahdollista poistaa kokonaan siksi kun täällä olemme. Toki oli. Se lähti.

Siivous on ainut asia, josta en anna täällä täysiä pisteitä. Periaatteessa se toimii kuten pitää, mutta on vähän ylimalkainen. Siivoojat vaihtuvat ja osa on huolimattomia. Välillä unohtuvat tyynyliinat, välillä pyyhkeet, wc-paperi, vesipullot tai kahvit. Yleensä aina joku näistä. Lattiat sipaistaan muutamalla luudanvedolla. Eilen näin ensimmäistä kertaa mopin. Nuori siivoojatyttö oli ruiskuttanut työnsä päätteeksi makuuhuoneen täyteen jotain pyörryttävää tuoksusprayta sillä seurauksella, että koko muovilattia oli kuin silikonoitu. Meinasin mennä nurin kun astuin sinne. Oli pakko mennä respaan selittämään, vähän hymyssä suin, ja hetken päästä vakiosiivoojamme saapui ymmärtäväisen tuntuisena moppi kädessään ja luuttusi kamalat liukastehajut pois lattiasta. Veikkaan, ettei viimeistä kertaa.

Huomenta Vientiane.

Kaiken kaikkiaan annan hotellillemme nippa nappa kiitettävän arvosanan, 9-. Samaan hengenvetoon totean, että odotan jo kotiinpääsyä. Viisi viikkoa jokapäiväistä siivousepisodia, nyrkkipyykkiä ja astioiden pesua wc:n lavuaarissa alkaa taas riittää. Tervehdin ilolla omaa rauhaa, pyykin- ja astianpesukoneita, tartun mieluusti imuriin ja rättiin.

Yksi yleismaailmallinen havainto täytyy vielä jakaa. Mistä johtuu se, että buddhalaisissa maissa, kuten täällä Laosissa ja vaikkapa Kambodzhassa, kaikki hotellisiivoojat ovat aina naisia? Sen sijaan Indonesiassa kaikkien hotellien siivoojat olivat järestään miehiä. Onko muslimimaassa siivous miesten hommaa? Väittäisin, että täällä ei laomiehiä saisi siivoomaan millään hinnalla. Naiset siivoavat, silkkimekoissaan, avokkaissaan ja tukka kauniisti nutturalla. Ainoat miespuoliset työntekijät (respaa ja keittiötä lukuunottamatta) ovat nuoria sällejä, jotka tepastelevat käytävillä liian pitkäkärkisissä kengissään ja otsatukka geelillä tötterölle nostettuna, silmämääräisesti täysin toimettomina. Jututtavat siivoojia, eivät tervhdi asukkaita. En ole vielä keksinyt, mikä heidän funktionsa on. Valvoa siivousta? Lähinnä häiritsevät sitä. Välillä näitä poikia istutetaan ulko-oven viereen avaamaan se asukkaille. Avaavat, jos saavat katseen nostettua puhelimestaan. Mielessäni olen jo nakannut nämä poitsut tukkatötteröstä pihalle monta kertaa. Arvaan, että heidän palkkansa on parempi kuin naisten, jotka siivoavat aamusta iltaan.

Jakartassa hotellisiivoojat - siis miehet - olivat todella tehokkaita ja asiansa osaavia. Hemmottelivat minua ylimääräisillä vesipulloilla ja instant-kahveilla, kysyivät aina että onko vielä jotain jota voisivat minulle tuoda. Ja kun näkivät että lähden ulos, vinkkasivat käytävältä heti hoitavansa siivouksen sillä välin kun olen poissa. Mitään ei koskaan unohtunut ja huone oli aina puts veks. Lattiatkin luuttusivat päivittäin. En tiedä mistä tämä kulttuuriero, mutta halusinpa taas tuoda yhden mielenkiintoisen puolen muslimimaasta ja muslimimiehistä. Pitäisi nämä kukonpojat täältä laittaa oppiin Jakartaan.