Uutisjano

Paikallisen jo ovensa sulkeneen konsulttitoimiston vanha kyltti osoittaa, että eräs varsin tunnettu vaalislogan onkin Laosista kopioitu. Koska paikallisuutisten seuraaminen täällä televisiosta on laon kieltä osaamattomalle mahdotonta ja ainut englanninkielinen paikallislehti tarjoaa lähinnä siloiteltua virallista sanaa, olen tyytynyt seuraamaan maailman uutisia kansainvälisten uutiskanavien välityksellä. Olen monet kerrat valitellut sitä, ettei Suomessa saa juuri mitään tietoa maailmasta jos katsoo vain tv-uutisia. Moni ei toki ole kiinnostunutkaan tietämään mitään, mikä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella tai jos asia ei suoraan kosketa Suomea. Minä kuitenkin olen.

Meillä näkyy täällä Channel News Asian, TV Monden ja Deutsche Wellen lisäksi tutut BBC ja CNN sekä RT (entinen Russian TV). Tämä viimeksi mainittu oli minulla yksi päivä auki taustalla, kun olin käsitöideni kimpussa. Luulin kuuntelevani CNN:ää ja olin aivan ällistynyt, millaista mediakritiikkiä toimittajien suusta tuli. Nostin katseeni ja huomasin, että kyseessä olikin RT. Olenkin ottanut tavaksi kuunnella joka päivä hetken uutiset sekä RT:ltä että CNN:ltä tai BBC:ltä, joita on melko vaikea nykyään erottaa toisistaan. Molemmilla on samanlainen uutiskonsepti bannereineen (ja yleensä ihan samat uutiset) ja mainokset, joissa promotaan heidän omia toimittajiaan eräänlaisina tähtinä. CNN:n ansioitunut senioritoimittaja Amanpour ilmoittaa omassa insertissään, että hän ei tyydy juttuja tehdessään olemaan neutraali, vaan hän kertoo asioista aina totuuden. Totuuden? Hänkö sen tietää? Ainakin journalismin perusopinnoissa yliopistolla terästettiin jo alusta alkaen, että toimittajien tärkein tehtävä on olla aina objektiivinen.

Totuus on mielenkiintoinen asia. Kun Macronin valinta Ranskan uudeksi presidentiksi varmistui, katsoin uutiset aiheesta ensin BBC:ltä. Siellä näytettiin kuvaa voitonjuhlista, ihmiset hurrasivat ja Marseljeesi soi. Sitten käänsin RT:lle. Siellä näytettiin, miten ihmiset buuasivat vaalitulosta ja mielenosoitukset jylläsivät Pariisin kaduilla. Venäläistoimittajia ei päästetty lehdistötilaisuuksiin lainkaan ja eräs naistoimittaja oli jopa pidätetty mielenosoituspaikalta.

Hauskinta on se, että molemmat uutisoinnit olivat todennäköisesti totta. Osa ranskalaisista juhli, osa osoitti mieltään. Nämä uutiskanavat olivat kuitenkin valinneet välitettäväksi vain sen totuuden, joka heille oli mieluisampi.

Ranskanopettajani joskus sai meidät oppilaat melkein suuttumaan irvaillessaan meille, että te siis kaikki tilaatte Hesarin joka päivä kotiinne, luette sen aamiaispöydässä ja olette tyytyväisiä siihen tietoon, mitä saatte. Ranskalaisena hän oli aina tottunut ostamaan joka aamu eri lehden, jotta saisi monipuolisen käsityksen siitä, mitä maassa tapahtuu. Hänen kommenttinsa Hesarista loukkasi ehkä minua aikoinaan, mutta ymmärrän häntä nyt paremmin. Enkä tarkoita nyt pelkästään Hesaria.

Se, mitä toivoisin Suomessa jatkossa saavani, olisi uutisia kotoa ja maailmalta eri näkökulmista. Eli sitä objektiivisuutta. Sen jälkeen voisi sitten valita sen oman totuutensa, johon tuudittautua. Internet tarjoaa tähän tietysti mahdollisuuden, mutta lienee jatkossa pakko hankkia joku muukin maksu-tv kuin Cmore formuloita varten.