Kirjoitushommissa

Linjoilla pysyminen on täällä hieman erilaista kuin mihin on tottunut. Käytössäni on kaksi puhelinta, joista toinen on normaali Suomen puhelimeni ja toinen vanhempi luuri, jossa on paikallinen sim-kortti. Jälkimmäiseen kuuluu nettiyhteys ja Suomen puhelin on wifin varassa. Hotellin wifi toimii kohtalaisesti mutta pätkii, joten viestejä tulla putkahtelee miten sattuu.

Kävi sitten niin, että säikäytin husbandin yksi päivä. Kerroin lähteväni kävellen kaupungille ja niin teinkin. Seikkailin siellä koko aamupäivän ja kävin nauttimassa kupin kahvia Tayme Caféssa. Tulin lounasaikaan kotiin ja yhtäkkiä kuului napakka koputus ovelta. Husband seisoi oven takana huolestuneen oloisena. Rouvaa ei saa kiinni, hän sanoi. Toden totta, paikallisessa puhelimessani oli viesti ja vastaamaton puhelu. Rouva oli unohtanut puhelimen äänettömälle. Juuri sillä hetkellä Suomen puhelimeni nappasi hotellin wifistä kiinni ja piippasi merkiksi, että on tullut myös whatsapp-viesti, jo aikaa sitten. Rouva lupasi olla vähemmän huoleton jatkossa ja olla tavoitettavissa.

Melko rauhassa sain kadunvarsia tallustella. Ehkä tämä uusi tukkani auttaa minua uppoamaan paikallisväestöön. Kun päälläni vielä oli pitkä musta hame ja vähän kauhtunut paitapusero, en juuri erottunut joukosta aurinkolasit silmilläni. Enemmän katseet kohdistuivat husbandin pellavapäähän kun yhdessä kävelimme. Keskustassa olisi kyllä mukava olla täysin näkymätön ja kuvata värikästä menoa ja tallentaa äänimaailmaa. Kuitenkin edelleen silmiin pistää valtava kontrasti. Kanssani kahvilassa istui parempiosaisia paikallisia kahvia nauttien. Viereisessä pöydässä isä pienen tyttärensä kanssa söi pizzaa. Opiskelijat vaeltelevat liikkeestä toiseen trendikkäinä ja tyylikkäinä kännyköihinsä lörpötellen. Samassa näkymässä ovat myös ne, joilla ei ole asiat hyvin. Vammaisia ja sairaita istumassa kädet ojossa ruokaa tai lanttia anoen, laihoja vanhuksia, nuoria naisia pienten lasten kanssa. Tähän näkyyn en totu koskaan eikä siihen pidäkään tottua.

Ainut kuva kaupunkireissulta, Café Tayme.

Valoon ja lämpöön sen sijaan olen tottunut oikein hyvin. Aamulla alan heräillä jo kuuden jälkeen linnunlauluun ja auringonpaisteeseen. Marabut ovat jo täydessä touhussaan ja pikkulinnut hyppivät puiden oksilla iloisesti sirkutellen. Hevosvankkurit lähtevät varikoltaan, vuohet tallustelevat kaduilla. Apinat ovat aktiivisimmillaan ruokaa hakemassa. Edessämme olevasta lodgesta kantaa perinteinen aamumusiikki. Kalastajat lipuvat järvellä veneillään. Kahvintuoksu hiipii alakerrasta. Käyn parvekkeella hengittämässä raikasta viileää ilmaa ja teen aamujoogani. Yölämpö tippuu jopa 12 asteeseen, mutta aurinko nopeasti lämmittää. Päivisin on ollut lähemmäs 30 asteen lukemat.

Koska olemme melko lähellä päiväntasaajaa, aurinko myös laskee noin kuudelta illalla. Samassa lämpötila tippuu nopeasti. Iltaisin onkin alkanut jo mukavasti väsyttää kahdeksan jälkeen. Edes lähistön baarien musiikki ei ole haitannut hyviä yöunia, mutta korvatulpat ovat tarpeeseen. Musiikki on melko kovaäänistä puolille öin, minkä jälkeen se lakkaa tyystin. Sen jälkeen kuuluu vain kaskasien siritys.

Tapahtumia viikolta on varsin vähän, sillä olen ollut täysin uppoutuneena kirjaprojektiini. Tässä valossa ja lämmössä kirjoittamiseenkin on tullut uutta virtaa. Olen ollut aivan ajatuksissani ja väliin tyystin unohtanut, missä olen. Mielessäni elän 1970-luvun lama-Suomessa ja yhtäkkiä parvekkeella vieressäni tuijottaakin apina! Välillä mietin, olisiko kirjani henkilö osannut arvata, että hänen elämäntarinaansa avataan Etiopian lämmössä. Luulen, että hän olisi ollut siitä jopa innoissaan ja nauttinut kesän lämmöstä ja luonnon tarkkailusta itsekin. 

Liiaksi ei saa uppoutua parvekkeen ovi auki. Voi saada seuraa.

Pian on jo toinen Hawassan viikonloppu käsillä, kunhan husband palaa kenttäreissultaan. Onneksi kohde on vain 50 kilometrin päässä ja entuudestaan tuttu. Sinne menee myös hyvä tie. Ohje on palata takaisin valoisaan aikaan, maanteillä ei ole lupa liikkua pimeällä.

Enemmän kuulumisia ja kuvia toivottavasti luvassa lähiaikoina. Hyvää viikonloppua!