Silkkitien puolivälissä

Samarkand, Bukhara, Khiva. Nämä kaupungit olivat tärkeitä etappeja tarunhohtoisen Silkkitien varrella, kun karavaaneittain silkkiä, mausteita ja jalokiviä kulki Kiinan ja Lähi-Idän (ja Euroopan) välillä. Lisää Silkkitiestä ja sen historiasta, jahka päästään yllä mainittuihin kohteisiin tutustumaan syksymmällä.

Myös Tashkent on Silkkitien varrella. Muualla hyvin säilyneet tuon ajan vanhat moskeijat ja rakennukset tuhoutuivat Tashkentissa pahoin vuoden 1966 maanjäristyksessä. Uzbekistan kuului tuolloin Neuvostoliittoon ja kaupunkia jälleenrakennettiin sen ajan ja aatteen mukaan. Onneksi jotain vanhaakin on jäljellä.

Nyt ei olla enää Vallilassa. Alkoi löytyä hoodit.

Aikoinaan karavaanit kulkivat Tashkentin läpi kohti Samarkandia pitkin Shota Rustaveli -katua (Шота Руставели кўчаси). Tämä yli kuusi kilometriä pitkä kaupunkia halkova katu on saanut nykyisen nimensä georgialaisen runoilijan mukaan. 1800-luvulla katu tunnettiin nimellä Dala hovli (Summer house street eli Kesätalojen katu).

Shota Rustaveli (1166 – noin 1245/1250)

Löydän itseni tältä kadulta kerta toisensa jälkeen. Shota Rustaveli on täynnä ravintoloita, kahviloita, myymälöitä ja toimistoja. Entisen Silkkitien varrelta löytyy tänä päivänä muun muassa Apple Store ja Nokian myymälä. Kaikkialla puhutaan venäjää, monessa paikassa saa palvelua myös englanniksi ja koreaksi. Lounaspaikassani minut tunnetaan jo nimellä bez mjaza (ei lihaa). On ollut pakko opetella avainsanat venäjäksi.

Mukavia kahviloita on vieri vieressä. Tämä on Black Bear.

Ensisijaisesti minua kiinnosti tältä kadulta lähtevä sivukatu, jonka varrella käsittääkseni oli mielenkiintoinen pieni hotelli (budjettiin menevä...). Olen jo huomannut, että monet paikat on merkitty netistä löytyviin karttoihin väärin koordinaatein. Olen seissyt risteyksessä, jossa kartan mukaan on hakemani paikka, mutta todellisuudessa se onkin jossain monen kilometrin päässä. Olin taas kerran risteyksessä, josta mielestäni lähti katu nimeltä Ivilev Street. Kyltissä luki jotain muuta. Kuinka ollakaan, vieressäni oli hotelli, jonka piti Google Mapsin mukaan olla ihan muualla. Menin katsastamaan paikan ja ystävällinen mies antoi minulle avaimen käteen: Mene vaan katsomaan yläkertaan huonetta. Kysyin häneltä voisiko hän kertoa minulle missä on Ivilev Street. Hän naurahti että tämähän on juuri se, mutta kadun nimi muutettiin joku aika sitten ... Mutta kaikki tietävät, että tämä on Ivilev Street. Nyt tiedän minäkin.

Luonnollisesti Ivilev Street (ko´chasi tarkoittaa katua).

Jatkoin siis Ivileviä - tai Kichik Mirobodia -  ja käännyin pienelle sivukadulle, josta löysin etsimäni hotellin. Sinne muutamme huomenna, lähes Silkkitien varrelle. Tai minä ja laukut muutamme puoliltapäivin, katsotaan löytääkö husband sinne työpäivän jälkeen.