Khop chai deu

Viimeinen viikonloppu Vientianessa vietetty parhaista paloista nauttien. Chokdeen simpukat jäivät kuitenkin syömättä, sillä niitä ei poikkeuksellisesti ollut saatavilla. Onneksi ehdin herkutella ne jo joku viikko sitten. Jazzy Brickin ystävällinen baarimestari huolestui kuullessaan, että me jo saman tien olemme lähdössä. Kun kävimme paikassa pari viikkoa sitten, hän katsoi minua silmät selällään ja sanoi ”Where have you been?”.  Rouva Vilaylacin kävin juuri kävelylenkillä hyvästelemässä, ties monettako kertaa. Hän hymyili salaperäisesti ja sanoi vaan, että nähdään.

Kuvassa yllä viereisen tontin valtava masto, joka täyttyy joka ilta sinne nukkumaan kerääntyvistä linnuista.

Eilen kävimme vielä molemmat Businessman treatment -hieronnassa. Madame Tick murjoi lapaluut tehokkaasti auki. Hieronnassa päällä olevaa paitaa päälle pukiessani hän muistutti laittamaan sen  päälle ”like motobike”. Aasiassa asuneet tietävät heti mitä tämä tarkoittaa, paita päälle niin että napit tulevat selkäpuolelle.

Finnairin sivuilla jatkuu yhä ”yleisvirhe” jos yrittää katsoa istumapaikkoja, BKK-HEL -lento ei näy enää varausnumeromme alla ja lähtöselvitystä ei voi sivuilla tehdä (sama tilanne oli Jakartastakin lähtiessä, eli ilmeisesti täytyy mennä taas tunniksi Finnairin tiskille jonottamaan...) Husband soittaa parhaillaan Suomeen Finnairin toimistoon, vasta neljännen kerran. Ei voi kuin ihmetellä miten vaikeaa voi olla. 

Laukut on pakattu, pian kohti Spirit Housea sunnuntain lounaalle. Ja illalla kotimatkalle, tiedossa one night in Bangkok. Sitten Suomen suveen. Sellainen olisi tilauksessa, varmasti muillakin kuin meillä.