Selamat makan

Hyvää ruokahalua. En kuvittele olevani vielä mikään indonesialaisen keittiön asiantuntija, mutta tutustuminen siihen on viime viikkoina kyllä syventynyt mukavasti. On ollut mielenkiintoista huomata, miten tietyt ruuat Malesiassa olivat ehdottomasti malesialaisia, ja minusta lähes samat ruuat täällä yhtä ehdottomasti indonesialaisia. Vivahde-eroja on ja annosten nimetkin vähän erilaisia. Sukulaiskeittiöiksi niitä nyt vähintään voisi kutsua?

Asuinalueellamme Kemangissa paikallisia ravintoloita (warung) on harmillisen vähän, mutta indonesialaista ruokaa on kyllä tarjoilla lähes kaikissa korttelimme ravintoloissa. Valitettavasti Kemangin hinnoilla.

Warung sivukadulla. Betawi tarkoittaa alkuperäistä jakartalaista.

On aika mahdotonta yrittää tiivistää, varsinkaan tällä kokemuksella, mitä indonesialainen ruoka on. Pitää muistaa että puhutaan maasta, jossa on 260 miljoonaa asukasta, 300 etnistä ryhmää ja koko väestö ripoteltuna maailman suurimmalle saaristolle. Historian aikana ja alueellisena kaupankäynnin keskuksena Indonesian ruokakulttuuri on saanut vaikutteita muun muassa Intiasta, Lähi-Idästä, Kiinasta ja siirtomaa-ajan myötä Euroopasta. Monen mausteen alkuperäiskotina Indonesia on puolestaan tarjonnut vaikutteita useiden maiden keittiöihin.

Laajasta kirjosta tietyt ruuat on nostettu täällä kansallisruuan asemaan. Niitä ovat ainakin nämä kolme:

Nasi goreng, joka tarkoittaa paistettua riisiä. Usein edelliseltä päivältä jäänyt keitetty riisi paistetaan kananmunan, katkarapujen (yleensä myös kanan, kuivatun kalan tai minkä tahansa lihan), chilin ja vihannesten kanssa. Annoksen päälle kasataan keko kerupukeja, rapsakoita crackereita, jotka yleensä maistuvat katkaravulle. Tästä annoksesta tulee mie goreng, kun riisi (nasi) korvataan nuudeleilla (mie).

Vähän sovellettu versio, nasi goreng kampung, jossa punainen riisi, kassavaa ja erittäin tulista katkarapusalaattia kanacurryn ja pienten sambalissa uivien anjovisten lisäksi.

Sate eli grillatut lihavartaat, kanavartaat (sate ayam) tai kalavartaat (sate ikan), jotka tarjotaan maapähkinäkastikkeen kanssa. Tämä on ehkä yleisin katukeittiöiden tarjoama ruoka. Ympäristöön leviää mahtava tuoksu, kun myyjät viuhkalla huitovat grilleistä nousevaa savua vartaiden päältä. Sate grillataan aina hiilillä. Sate on erityisen suosittu Jaavan saarella ja kilpailee täällä vahvasti maan suosituimmasta ruuasta nasi gorengin kanssa.

Söimme kala- ja kanasateita myös Lombokilla. Hurmaavassa pienessä annosgrillissä hehkuivat luonnollisesti aidot hiilet.

Rendang, pitkään haudutettu mausteinen lihapata, on peräisin Padangista länsi-Sumatralta. Se ei ole arkiruoka, sillä sen valmistus vaatii aikaa ja taitoa. Rendang tarkoittaa kuivaa currya. Se valmistetaan yleensä naudanlihasta, mutta joskus myös maksasta, kanasta tai vuohesta. Liha kypsennetään hitaasti kookosmaidossa mausteiden kera useiden tuntien ajan. Monen mielestä rendang on maailman paras ruokalaji.

Olen vihdoin päässyt maistamaan myös ystävän suosittelemaa gado-gadoa, jota tuo yllä oleva warung mainostaa. Kyseessä on todella maukas indonesialainen salaatti, johon kuuluu erilaisia vihanneksia (keitettyä perunaa, papuja, kurkkua), riisivermiselliä, ituja, keitettyä kananmunaa, tofua ja tempehiä. Jälkimmäinen valmistetaan fermentoiduista soijapavuista ja on selvästi maukkaampaa kuin tofu. Se myös sisältää tofua enemmän kuituja ja proteiinia. Jäin koukkuun heti. Ja gado-gado ei ole mitään ilman, että tämän kaiken päälle kaadetaan reilusti maukasta ja tulista maapähkinäkastiketta ja keko kerupukeja. Enak! Herkullista!

Gado-gado, kirjaimellisesti mix-mix.

Mainitaan vielä muutama testattu ruokalaji. Lumpia on täkäläinen versio kevätkääryleistä. Varsin suositeltava herkku. Yksi vakioannoksistani on ollut mie ayam, kanaa nuudeleilla, joka tarjoillaan kanaliemen, dumplingien ja luonnollisesti sambalin kera.

Sambal. En voi enää elää ilman sitä. Aloitan päivänkin sillä. Sambal on chilitahna, josta on varmasti yhtä monta versiota kuin tekijää. Sen pitää olla todella ”hot” ja siihen valitaan yleensä kaikkein tulisimmat chilit, jotka murskataan tuoreina valkosipulin, salottisipulin ja sitruunaruohon kanssa tahnaksi, notkistetaan riisietikalla ja maustetaan suolalla ja sokerilla (ja ehkä raputahnalla ja sitruunankuorella). Sambal kuuluu täällä kaikkiin annoksiin ja kuten jo sanoin, itselläni nykyään myös aamiaseen.

Hotellimme runsas aamiaistarjonta kattaa hyvän valikoiman täkäläisiä ruokia, vähän vaihdellen. Aamuun kuuluvat keitot bubur ayam, riisipuuro kanalla, sekä soto ayam, kirkaslieminen kanakeitto. Molempiin lisätään yrttejä, paahdettua sipulia, pähkinöitä, sambalia ja kerupukeja. Aamun väri tuntuu olevan keltainen, kuning. Aamiaispöydässä on ollut usein tarjolla maukasta paistettua kanaa, ayam goreng kuning, sekä keltaista riisiä, nasi kuning. Molempiin kauniin värin antaa tietysti kurkuma. Lisukkeeksi näihin sopii paistettu muna, raastettu kookos, sambal luonnollisesti, sekä pienet rapeat anjovikset ja pähkinät.

Lopuksi lienee syytä mainita suosittu katukeittiöissä myytävä bakso, lihapullakeitto, jonka Obama mainitsi lempiruuakseen Jakartassa vierailtuaan.

Vapise kaamos, eräässä helsinkiläisessä keittiössä on luvassa piakkoin kuumottava mausteiden ilotulitus.