Taivas rajana

Pääministeri ilmoitti maa-asioista vastaavan ministeriön uuden rakennuksen virallisissa avajaisissa, että kaikki rakentamista koskevat kerrosrajoitukset on nyt poistettu. Pilvenpiirtäjiä ei enää karsasteta, päinvastoin. Pääministeri julisti antavansa mitalin sille, joka rakentaa kaupungin korkeimman rakennuksen. Toistaiseksi korkein rakennus on loppuvuodesta valmistuva 38-kerroksinen toimistotorni Vattanac Tower. Rahoitussotkujen vuoksi pahasti puolitiehen jäänyt Golden Tower nököttää harmaana betoniluurankona paraatipaikalla, mutta ilmeisesti toivoa on uudesta rahoittajasta ja 42-kerroksen tavoitekorkeuden saavuttamisesta. Aiemmin tarkoin varjeltu kuninkaanlinnan ympäristö ei sekään enää saa erityiskohtelua, mutta läheisyyteen rakennettavien pilvenpiirtäjien tulee noudattaa ”äärimmäistä konservatismia”. En tiedä mitä se voisi konkreettisesti tässä yhteydessä tarkoittaa.

Torsoksi jäänyt Golden Tower kurkottaa kohti taivasta.

Sen sijaan maan nuorisolle konservatismia väännettiin rautalangasta ystävänpäivänä, jonka vietto on ollut viime vuosina karkaamassa käsistä. Naisten asioiden ministeriö julkaisi puolituntisen videon, jossa tyttöjä varoiteltiin haureudesta. Valentinen päivän kukkakimppujen myynti kiellettiin kokonaan koulujen lähistöillä, sillä ruusun vastaanottamisesta on tullut symboli neitsyyden menettämisestä ja kukkien myynti koettiin yllyttämisenä. Nuoria rakastavaisia varoitettiin menemästä halpoihin motelleihin kyseisenä päivänä ja moni otti pelottelut poliisiratsioista tosissaan. Nuoret itse arvelivat, että moiset rajoitukset tuskin vaikuttivat niin ruusujen myyntiin kuin niiden vastaanottamiseen.

Ruusulla ei voi ostaa rakkautta. Vai voiko?

Tämän kaupungin rajattomiin mahdollisuuksiin tuli itsekin taas sukellettua toden teolla parin kuluneen viikon aikana vierashuoneemme kolmansien ja tällä erää viimeisten vieraiden kanssa. Ja koskapa toinen vieraistamme oli ensikertalainen, oli antoisaa saada katsoa kaikkea taas uusin silmin (kuten kuvista näkyy, kiitos niistä!). Intensiivisiä päiviä ilman suorituspaineita kaupungin katuja tallaten, markettien kojuja koluten, keittiön antimiin tutustuen... ehdittiin ajella disco tuk tukilla, meditoida Wat Langkassa, ihailla täysikuuta Mekongilla risteillen, nauttia kiireettömistä parvekeaamiaisista, syödä muutama kilo makeita mangoja, viettää rento rantaviikonloppu ja skoolata ystävänpäivälle ja ystävyydelle Elefanttibaarissa. Elämän helmiä.

”Only the sky is the limit… when there is almost no limit to how far you can go in what you are doing.” Siinä Phnom Penh kiteytettynä, niin monessa mielessä.

Ajatonta katueleganssia.

Ei kypärää, ei turvaistuimia.

Sakkolihaa. Kokonaisten lehmänruhojen grillaaminen ravintoloiden edustalla on tästä eteenpäin kielletty, koska se loukkaa buddhalaista elämää kunnioittavaa asennetta.

Katuparturiperinne on yhä voimissaan.