Se on tyttö!

Mikä ihana prinsessauutinen eilen. Nostimme sen kunniaksi maljan parin suomalaisnaisen kanssa. Jos seurueessa olisi ollut paikallisia, olisi ihmetys ollut suuri. Mitäs juhlimista siinä on, jos ensimmäinen lapsi on tyttö? It´s a girl but it´s okey, on ehkä positiivisin kommentti mitä olen täällä tuoreelta isältä kuullut tyttövauvan synnyttyä. Ystävän paikallinen naiskollega odotti toista lastaan. Kun kävi ilmi, että tulossa on toinen tytär, nainen oli kuin maansa myynyt. Kun terve tyttölapsi sitten syntyi, ystäväni vei lahjoja ja kyseli vauvan vointia. Voi, se on vielä niin rumakin, ihan isänsä näköinen, totesi äiti surkeana.

On yleistämistä sanoa, että kaikki ajattelevat näin, mutta surullista kyllä valtaosa niin tekee. Kun näistä lähtökohdista syntyy tytöksi tähän maahan, ei voi kovin paljoa odottaa – itsetunnolta, koulutukselta ja uralta, tulevaisuudelta.

Monet tytöt kantavatkin syyllisyyttä siitä, että ovat tuottaneet vanhemmilleen pettymyksen tytöksi synnyttyään. Eläminen vanhempien toiveiden mukaan on heille keino hyvittää, tehdä itsensä edes jollain tavalla kelvolliseksi. Koulu jää kesken jos vanhemmat niin haluavat. Mikä tahansa vanhempien valitsema mies kelpaa puolisoksi. Ja jos ja kun mies jättää, voi vanhempien entistä suurempaa häpeää lieventää myymällä itseään ja lähettämällä selkänahalla ansaitut rahat kotiin ja tuntea samalla itsensä hyödylliseksi tyttäreksi.

Paikallislehti julkaisi äskettäin kolmiosaisen juttusarjan amerikkalaisnaisen tutkimustyöstä Phnom Penhin baarityttöjen parissa. Hän kutsuu näitä ammattimaisiksi tyttöystäviksi. Eräällä keskustelupalstalla expat-miehet ovat jo teilanneet nämä tutkimustulokset, sillä kaikki on jo heidän palstallaan kerrottu moneen kertaan. Aivan varmasti.

Mietitäänpä asiaa tytön kannalta. Mikä on helpoin tapa tehdä rahaa? Etsiä ulkomaalainen poikaystävä. Kaikki tietävät, että barangit tienaavat tavallisessakin työssä satakertaisesti täällä totuttuun (sitä ei tiedetä, että elinkustannuksetkin ovat ulkomailla suhteessa palkkaan, mutta se on sivuseikka). Barang = rikas. Eli kiinnostava. Eli komea. Ja kaikki tietävät, että huomionkipeitä heikkoitsetuntoisia miehiä täältä löytyy.

Koulussa työskentelevä tuttavani kertoi, että paikalliset naiskollegat ovat hänen kimpussaan kysellen että onko sinulla veljeä tai tunnetko jotain miestä jolle voisit minut esitellä. Naisten suurin haave on löytää ulkomaalainen mies, joka veisi lopulta kotimaahansa. Naiset ovat kuulleet, että barangimiehet ostavat tyttöystävilleen kivoja lahjoja: vaatteita, kultaa, ehkä mopon. Jotkut poikaystävät lähettävät kotimaastaan käsin jopa säännöllistä kuukausirahaa varmistaakseen, että tyttö odottaa kunnes on taas lomarahat saatu kasaan. Tyttöhän odottaa, mutta monelle miesparalle tulee karkeana yllätyksenä se, ettei hän olekaan tytön ainoa poikaystävä. Vuodessa on monta kuukautta ja tulot on maksimoitava, perhe tarvitsee rahaa.

Kuulin koomisen tarinan kahdesta sattumalta saman baaritiskin ääreen istahtaneesta miehestä, joilla juttu kääntyi omiin tyttöystäviin. On oikein kaunis, pari lasta mutta isoäiti hoitaa heitä maalla, tyttö leikkaa varpaankyntenikin! Tytölläni on muuten oma ravintola. Kas vain, niin minunkin tytölläni. Ja kas, sepäs onkin sama ravintola –kuten tyttökin!

Moni mies on kokenut karvaan pettymyksen. Eräänä lauantai-iltana Memphisissä vieruspöydän 60-vuotias brittiläinen bussikuski haastoi juttua. Tiedätkö, minä en katsele enää näitä aasialaisia naisia. En osoittanut kiinnostusta tarinaan, mutta hän jatkoi. Asuin vuoden Thaimaassa ja tapasin nuoren naisen. Olin niin naivi, että uskoin että hän oikeasti välitti minusta ja hän vei lopulta kaikki rahani. Niin tyhmä olin, mutta en ole enää.

Näiden ammattimaisten tyttöystävien maine alkaa olla jo tunnettu ja siitä kärsivät myös tavalliset khmernaiset. Tuttavani, kahden lapsen äiti, jätti miehensä niinkin kevyin perustein, että mies teki avioliiton aikana siinä sivussa pari muutakin lasta. Meni pari vuotta ja sitten hän tapasi mukavan täällä työskentelevän eurooppalaismiehen. Tunteet ovat ilmiselvästi molemminpuoliset ja mies on ottanut myös lapset ja anopin siipiensä suojaan. Toki rahallakin on merkityksensä, mutta koskapa sillä ei täällä olisi. Tuttavani kertoi minulle olevansa onnellinen, mutta pelkäävänsä kauanko onni kestää. Miehelle iskee välillä epäluulo. Mistä hän voi olla varma, ettet ole kuitenkin samanlainen nainen, joista ystäväni kertovat. Khmernaiset kun haluavat vain rahaa ja pelaavat miesten kanssa.

Minä en tuomitse ketään, jokainen valitsee itse kenen kanssa seurustelee. Tätä peliä pakostakin sivusta seuranneena jo ihan turhan pitkään en enää tiedä pitäisikö sääliä tyttöjä vai niitä miehiä. Tyttöjä heidän syyllisyystaakastaan vaiko miehiä hyväuskoisuudesta.


Ei aavistustakaan mitä tässä mainostetaan. Ehdotuksia?