5.6.2014

Stone Townin viimeisiä





House of Wondersin kello on kolme, swahiliaikaa. Päivä alkaa auringonnoususta ja seitsemältä aamulla meidän aikaa kello on täkäläisittäin yksi. Aina aikaa sovittaessa on varmistettava, kumpaa aikaa käytetään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmiset siitä huolimatta tulisivat sovittuun aikaan tapaamiseen. Swahiliaikakäsitteeseen kuuluu suurpiirteisyys, kaikki on noin. Parin tunnin aikahaarukka on täysin sallittava ja sateen sattuessa pidempikin.

Olen moneen kertaan maininnut siitä, että päivittäisillä kävelylenkeillä on vaan totuttava tervehdyksiin ja yltiöpäiseen sosiaalisuuteen. Koskaan ei tiedä, minkä uuden nimen kulloinkin saa. Sweetie, Cutie, Safi, nämä on jo kuultu, mutta eilen tuli kaiken huippu: ”Hello Queen, how are you today?” Ja näitä imartelevia tervehdyksiä saavat kyllä kaikki mzungunaiset ihan tasapuolisesti, en ainoastaan minä. 

Olin etsimässä pikkukameraamme uutta USB-piuhaa ja kiertelin kojuja, joissa myydään kamera- ja kännykkätarvikkeita. Ei löytynyt sopivaa mistään, kunnes yhden yhden myymälän siististi pukeutunut miesasiakas kysyi saako katsoa kameraani. Minä tiedän myymälän, josta varmaankin löytyy kaipaamasi osa. Minulla ei ole kiire, voin näyttää sen sinulle. Kävelin sitten hänen kanssaan labyrintin halki ja matkalla hän ehti tentata mistä olen ja mitä teen. Eniten häntä kiinnosti se, onko maani joukkue mukana lähestyvissä jalkapallon MM-kisoissa. Toivon, että jonain päivänä vielä pääsette mukaan, hän totesi vilpittömästi. Jaa, en todella ole oikea ihminen sitä arvioimaan, mutta epäilen vahvasti. Sitten olimmekin jo kaupan edustalla, mutta sepä olikin kiinni. Olen pahoillani, sanoi mies, löydätkö täältä takaisin? Alue oli minulle ihan tuttu ja vakuutin löytäväni. Kiitin häntä opastuksesta ja odotin, että hän olisi halunnut jotain tippiä. Ei mitään ongelmaa, hän sanoi ystävällisesti, minulla ei ollut mitään tekemistä kun odotin puhelintani huollosta, joten tämä kävely oli oikein sopiva. Kaikkea hyvää, hän huikkasi ja jatkoi matkaansa.

Suosikkiravintolamme House of Spices avasi eilen ovensa melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Kävin varmuudeksi varaamassa päivällä pöydän ja illallistimme porukalla kaupungin parhaista pizzoista nauttien. Pöytävaraus ei ollut turha, sillä paikka täyttyi pian saavuttuamme. Ensi viikolla alkavat filmifestivaalit näkyvät jo katukuvassa. Mekin joudumme vaihtamaan huomenna huonetta, sillä tämä neljän viikon kotimme oli jo etukäteen varattu festariväelle. Siirrymme kolmeksi yöksi viereiseen pienempään huoneeseen ja aloitamme sitten viikon kiertolaiselämän saaren itärannikolla. Illallispöydässä meille vitsailitiin, että kai jatkossa bungalowia varatessanne ilmoitatte ”We´ll bring our own snakes”.

Ei kommentteja: