House of Wondersin kello on kolme, swahiliaikaa. Päivä alkaa auringonnoususta ja seitsemältä aamulla meidän aikaa kello on täkäläisittäin yksi. Aina aikaa sovittaessa on varmistettava, kumpaa aikaa käytetään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmiset siitä huolimatta tulisivat sovittuun aikaan tapaamiseen. Swahiliaikakäsitteeseen kuuluu suurpiirteisyys, kaikki on noin. Parin tunnin aikahaarukka on täysin sallittava ja sateen sattuessa pidempikin.
Olen moneen kertaan maininnut siitä, että päivittäisillä
kävelylenkeillä on vaan totuttava tervehdyksiin ja yltiöpäiseen
sosiaalisuuteen. Koskaan ei tiedä, minkä uuden nimen kulloinkin
saa. Sweetie, Cutie, Safi, nämä on jo kuultu, mutta eilen tuli kaiken huippu: ”Hello
Queen, how are you today?” Ja näitä imartelevia tervehdyksiä saavat kyllä kaikki
mzungunaiset ihan tasapuolisesti, en ainoastaan minä.
Olin etsimässä
pikkukameraamme uutta USB-piuhaa ja kiertelin kojuja, joissa myydään kamera- ja
kännykkätarvikkeita. Ei löytynyt sopivaa mistään, kunnes yhden yhden myymälän siististi
pukeutunut miesasiakas kysyi saako katsoa kameraani. Minä tiedän myymälän,
josta varmaankin löytyy kaipaamasi osa. Minulla ei ole kiire, voin näyttää sen
sinulle. Kävelin sitten hänen kanssaan labyrintin halki ja matkalla hän ehti
tentata mistä olen ja mitä teen. Eniten häntä kiinnosti se, onko maani joukkue mukana
lähestyvissä jalkapallon MM-kisoissa. Toivon, että jonain päivänä vielä
pääsette mukaan, hän totesi vilpittömästi. Jaa, en todella ole oikea ihminen
sitä arvioimaan, mutta epäilen vahvasti. Sitten olimmekin jo kaupan edustalla,
mutta sepä olikin kiinni. Olen pahoillani, sanoi mies, löydätkö täältä
takaisin? Alue oli minulle ihan tuttu ja vakuutin löytäväni. Kiitin häntä
opastuksesta ja odotin, että hän olisi halunnut jotain tippiä. Ei mitään
ongelmaa, hän sanoi ystävällisesti, minulla ei ollut mitään tekemistä kun
odotin puhelintani huollosta, joten tämä kävely oli oikein sopiva.
Kaikkea hyvää, hän huikkasi ja jatkoi matkaansa.
Suosikkiravintolamme House of Spices avasi eilen ovensa
melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Kävin varmuudeksi varaamassa päivällä
pöydän ja illallistimme porukalla kaupungin parhaista pizzoista nauttien.
Pöytävaraus ei ollut turha, sillä paikka täyttyi pian saavuttuamme. Ensi
viikolla alkavat filmifestivaalit näkyvät jo katukuvassa. Mekin joudumme
vaihtamaan huomenna huonetta, sillä tämä neljän viikon kotimme oli jo etukäteen
varattu festariväelle. Siirrymme kolmeksi yöksi viereiseen pienempään huoneeseen
ja aloitamme sitten viikon kiertolaiselämän saaren itärannikolla.
Illallispöydässä meille vitsailitiin, että kai jatkossa bungalowia varatessanne
ilmoitatte ”We´ll bring our own snakes”.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti