Vuosi vaihtuu jälleen, vuorossa on uusi vuosi laosilaisessa kalenterissa. Luvassa on kaikesta päätellen melkoista juhlintaa, laot kun eivät tunnetusti sylje lasiin. Juhlintaan liittyy lukuisia seremonioita, joista yksi on kauneuskungattaren, Nang Sangkhanin (Miss New Year) kruunaaminen. Olennaisena osana juhlintaa on myös veden ruiskuttaminen ihmisten päälle. Molemmat selittyvät oheisella tarinalla.***
Olipa kerran miljönääri poika Thammabarnkoummarn, jonka älykkyys ja tiedot astrologiasta tunnettiin laajalti. Hänellä oli myös kyky ymmärtää useita eläinten ja lintujen kieliä. Häneltä löytyi vastaus kaikkiin kysymyksiin ja niiden uskottiin tulevan suoraan jumalilta.
Maata ja enkeleitä hallitseva jumala Phayakabinlaphom kuuli miehen maineesta ja päätti testata kuolevaisen kykyjä. Jumala laskeutui maahan tapaamaan Thammabarnkoummarnia ja esitti hänelle kysymyksen: ”Mitkä ovat ihmisen tärkeimmät ruumiinosat aamulla, iltapäivällä ja illalla?”. Suurpiirteisenä jumalana hän antoi seitsemän päivää aikaa vastata. Jos vastaus on väärä, mies menettää päänsä. Mutta jos hän vastaa oikein, jumala menettää oman päänsä.
Thammabarnkoummarn rapsutti aivonystyröitään, mutta vastausta ei löytynyt. Kun kuudes päivä sarasti, mies ei ollut syönyt eikä nukkunut ja alkoi olla varma, että menettää päänsä. Epätoivoisena hän kävi makuulle palmun juurelle ja havahtui illalla korkealle latvaan istahtaneen korppikotkapariskunnan keskusteluun.
Korppikotkarouva kysyi mieheltään: ”Mitä syömme huomenna?”. Mies vastasi: “Meidän ei tarvitse mennä kauas, sillä eräs mies menettää pian päänsä ja luvassa on juhla-ateria.”
”Miksi hän menettää päänsä?”, rouva kysyi. ”Koska ei osannut vastata jumalan esittämään helppoon kysymykseen”, mies vastasi. ”Sinäkö osaat?”, rouva tiedusteli. ”Osaan, mutta kerron vasta huomenna.” ”Kerrot nyt heti, tai pidätän henkeäni kunnes tukehdun!”
“No, hyvä on sitten. Kysymyshän kuului, että mitkä ovat ihmisen tärkeimmät ruumiinosat eri vuorokauden aikoina? Aamulla ne ovat kasvot, jotka he pesevät ensimmäiseksi noustuaan ylös. Iltäpäivällä se on rintakehä, jolle ihmiset pirskottavat vettä viilentääkseen sitä. Illalla ne ovat jalat, jotka pestään nukkumaan käydessä.”
Kuten aiemmin todettiin, Thammabarnkoummarnilla oli kyky ymmärtää lintujen kieltä. Hän kuunteli korppikotkien keskustelun palmun juurella ja tunsi suurta helpotusta.
Koitti seitsemäs päivä ja oli aika antaa vastaukset kysymykseen. Phayakabinlaphom oli ällistynyt kuullessaan oikeat vastaukset. Hän hyväksyi, että oli kohdannut voittajansa.
Phayakabinlaphom oli jumala, jolla oli suuret voimat. Hänen päänsä katkaisu merkitsisi koko maailman tuhoutumista, sillä hänen verensä sytyttäisi maan tuleen, söisi ilmasta hapen ja kuivattaisi joet ja meret. Katastrofin välttääkseen hän kutsui paikalle seitsemän tytärtään, joista kukin edusti eri viikonpäivää ja eläinsymbolia.
Hän opasti tyttäriään: “Kun pääni katkaistaan, teidän on laitettava se kultaiselle tarjottimelle ja pidettävä huoli, ettei pisaraakaan verta tipu maahan. Sitten viette pääni luolaan. Pi Main ensimmäisenä päivänä pääni haetaan luolasta ja sille pirskotetaan puhdasta vettä, johon on lisätty frangipanin kukkia. Kunnia kuuluu sille tyttärelle, jonka viikonpäivälle juhla sattuu. Juhlien jälkeen pää palautetaan luolaan.”
***
Tämän vuoksi järjestetään vuosittain kauneuskilpailut, joissa valitaan seitsemän tyttöä. Heistä kaunein saa kunnian kantaa pääpatsasta Pi Main ensimmäisenä päivänä järjestettävässä seremoniassa. Tänä vuonna päänkantovuorossa on perjantain tyttö Kimithathevi, joka ratsastaa vesipuhvelilla.
Kuva Kimithathevista puhveleineen löytyi temppelin edustalta
Juhlintaan kuuluu myös veden ruiskuttaminen. Sitä heitetään ämpäreittäin ja ammutaan vesipyssyillä kaikkien päälle turisteja säälimättä. Tarkoitus on toivottaa kaikille hyvää terveyttä, onnea ja pitkää ikää.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti