Ostosparatiisiksihan tätä Vientianea ei voi kutsua. Piipahdus Talat Saossa eli Morning Marketilla oli nopea ja Russian marketia tuli ikävä. No, laukkuihin ei kyllä mitään enää mahdukaan ellei jostain luovu. Yksi päivä lähdin taas lounaalle (ja kahville!) kaupungille, jonne on meiltä reilun puolen kilometrin kävelymatka. Pääkadun varrella on myymälä, jossa ommellaan vaatteita, pääasiassa t-paitoja. Kurkkasin sinne sisälle ja liikkeen perältä löytyi myös farkkuja. Yllätyksekseni totesin, että kivalta näyttävien farkkujen koko vaikutti aika lupaavalle. Nappasin yhdet ja menin omatoimisesti sovituskoppiin, joka on vain verho ja klipsi myymälän nurkassa. Farkut istuivat kuin hansikas ja uskomatonta mutta totta, lahkeetkin olivat riittävän pitkät (ei ihme, että olivat jääneet myymättä). Sitten katsoin hintalappua: 49.000 kipiä eli reilut neljä euroa. En tiedä ovatko viimeistä muotia, mutta kelpasivat minulle hyvin. Ei yhdet farkut kauheasti tilaa vie, eihän?
Kuvan pupufarkut eivät liity tapaukseen.
Olen bongannut muutamankin uuden ravintolan sitten viime visiitin. Yksi niistä on japanilainen Fuji, jonne vihdoin eilen pääsin syömään sushilajitelman. Alle tarjoiltiin misokeitto ja pari pientä makupalakippoa (friteerattu kalapala ja kimchi). Sake tuotiin pöytään niin söpössä keraamisessa pikkukannussa, että sydän meinasi pysähtyä. Wasabi oli varsin täpäkkää ja tuntui otsassa asti. Eihän sitä pidä ahnehtia, mutta pakko oli testata onko siinä puhtia. Kyllä oli.
Ihanat maut yhä suussa ja alkoi janottaa. Matkalta tarttui kyytiin tuttuja ja lisää löytyi Khop Chai Deun baaritiskiltä. Kesken mukavan rupattelun baarin messinkinen kello kilahti. Hei, joku tarjoaa koko porukalle, ajattelin, eikö kellon soitto yleensä tarkoita sitä? Ei Laosissa. Tarkoitti sitä, että paikka suljetaan. Mitä ihmettä, kello ei ollut vielä edes puoli kaksitoista. Totta se vaan oli, valot sammuivat ja löysimme itsemme koko lössi kadun reunasta seisomasta. Minne sitten, iltahan oli vasta nuori. Joku tiesi baarin, joka vielä saattaisi olla auki. Kävelimme sinne ja pettymys odotti, paikkaa suljettiin. Vaaribaarikin oli jo kiinni. Seurueen zimbabwelaismies ei ollut uskoa, että Vientiane todella sulkeutuu kello 23:30. Hän nauroi ja katsoi meitä epäluuloisesti, eihän tämä voi olla totta? Valitettavasti oli ja suuntasimme kaikki kotiin. PP:n yöelämän jälkeen tämä tekee oikein hyvää.
PS. Kaikki tietävät kyllä, että täällä on yksi paikka joka olisi ollut auki. Mutta sinne mennään vaan äärimmäisessä hädässä.
Tänään suunnataan tänne. Ei tule valomerkki ainakaan yllätyksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti